Helmia helmikuussa :)

Just joo, tulipas taas keksittya otsikko. En tieda onko helmia tarjolla, mutta kuulumisia sitakin enemman! :D

* Jonkin aikaa sitten ostettiin kesan lentoliput Suomeen eli siita iso *WOHOO*-tuuletus tahan! 27. kesakuuta olisi meno ja 30. heinakuuta paluu, pisin aika jonka olen Suomessa viettanyt tanne muuton jalkeen! :) Toivon mukaan en olisi puolet ajasta kipeana kun viimeksi pari vuotta sitten, se ei ollut kivaa. Ja Suomen laakaritkin tunnetusti vain hymyilevat ja tarjoavat keskusteluseuraa 50 EUR:n polikliniikkamaksua vastaan. Jos olet onnekas, voit saada kokopaivaista keskusteluseuraa myos muista potilaista seka laakarista jos joudut maineekkaaseen paivystykseen odottamaan, ihmeelliseen 100 EUR:n kokonaishintaan! Oli kallis reissu se, ja ostankin laakkeita taalta jo ennen matkaa yleisimpia sairauksia vastaan ettei tarvitse tuota kaaosta uudestaan kokea.

* Viimeiseen postaukseen viitaten, hajurakoa anoppiin on talla viikolla pitkitetty. Ei olla kayty viikon sisalla kuin YHDEN kerran syomassa heidan luonaan. Tosin mieheni kay siella useammin, minun ei onneksi tarvitse *voitontanssia*. Huomenna on kylla pakko menna, koska on kalyn synttarit.

* Lapsilla on talla hetkella jokin hirvea tuhmuus-vaihe (tama ei ole virallinen termi) meneillaan. Monta paivaa ne ovat suoraan sanottuna vedattaneet aidille monenmoista hernetta nenaan. Tanaan lensi mustikkapuurot keittion vaalealle matolle ja maidot olkkarin matolle. Yleisen tottelemattomuuden lisaksi aina on tallaisia ihania pienia "piristyksia" tiedossa. Jos siis aidille ei muutenkaan toita riita niin lapset kylla sita minulle keksivat!

* Sain slaagin viime viikolla noustessani muutaman kuukauden tauon jalkeen vaa-alle. Herranjestas olen taas lihonut 3 kiloa ihan huomaamatta! Lupasin itselleni etta lopetan iltaherkuttelun ja suklaan massytyksen jotta kesalla olisin edes siedettavassa uimapuku-kunnossa. Pyydan jo nyt anteeksi kaikilta ihmisilta silmasaasteiden johdosta!

Hyvaa viikonloppua kaikille! :)

Rajahdan tanne...

Paassa kiehuu ja kiukuttaa. Jotta en rajahtaisi kyseessa olevalle henkilolle ja aiheuttavan hirveata pahennusta, paatin rajahtaa tanne! Varautukaa silla seuraa dynamiitinkatkuista kirjoitusta ANOPISTA :)

Teenpa tassa nyt listaa mitka asiat mua kiukuttaa, on teidankin helpompi ymmartaa:

* Miehellani oli 2 viikkoa lomaa juuri koulussa. Noh, anopille ja kalylle se naemma tarkoitti "ollaan joka paiva yhdessa"-lomaa silla olimme joka hitsin paiva joko heilla tai sitten meilla. Ei mitenkaan pahasti, mutta en jaksa heidan jokapaivaista juoruamista tai samoja puheenaiheitaan seka sekaantumistaan elamaani. Sanoin miehelleni kun loma loppui etta nyt ei kyl menna anopille tai anoppi ei tule meille vahaan aikaan. Mieheni sanoi okei. Noh, se paiva oli sunnuntai ja nyt on tiistai: he ovat taas meilla.

* Yhtena paivana lomalla oli saa pilvista a hiukan tuuli. Paatin vieda lapset ulos usean paivan kotona istumisen jalkeen, vaikka anoppi ja kaly sita vastustelivat koska oli "niin kylmaa (+10 astetta) ja tuulee". Kaly sitten hampaita kiristaen tuli meidan kanssa ulos ja mainitsi useasti kuinka lapset olivat varmaan ihan kylmissaan koska "nenat ja posket olivat kylmat". Sanoin vaan tylysti etta eivat ole! Kotiin mennessa sitten tietenkin anopille valitettiin kuinka lapset olivat ihan kylmissaan koko ulkonaoloon ajan. Eika ollut!!!

* Kaikki asiat mita meidan kotona on, he yrittavat muuttaa samaksi kuin omassa kodissaan. Kaikki tehdaan omalla tavalla vaikka tietavat todella hyvin miten meilla esim. lautaset jarjestellaan kaappeihin. Kaikki on ihan sekaisin, samoin jaakaappi. He pesevat tiskeja kasin vaikka meilla on tiskikone (samoin on myos heilla btw), tayttavat hanoista ennen kuumaa vetta tulleen kylman veden astioihin joita sit keittiosta loytyy "muutama". Ihan kun eletaan pula-ajassa!

* Anoppi on todella vaikea persoona. Kaikki pitaa olla kuin han on viimeiset 60 vuotta tehnyt esim han ei tykkaa suihkusta vaan vetta pitaa valuttaa sankoon josta han sit kupilla sita paallensa valuttaa. Talvisin meilla ollessaan hanen on "pakko" kayttaa normaalia suihkua koska siella on ainoa vedenlammitin. Siita sitten kuullaan seuraavat 30 minuuttia suihkun jalkeen kuinka se kokemus oli kuin "kidutusta" hanelle.

* Hanen teensa pitaa myos olla tulikuumaa, ruokansa kylmaa, han ei voi syoda yksin (koska se on "kidutusta", vaikka hanen pitaisi useasti syoda sokeritautinsa takia), han ei voi vaihtaa vaatteitaan koska "henki salpautuu" seka esimerkiksi hanella on hirvea pakkomielle leivanmuruja kohtaan. Meidan koti pitaa melkein aina imuroida aamiaisen jalkeen koska leivanmuruja on kaikkialla ja niiden yli kaveleminen on tietty syntia. Itsekin nyppii niita lattialta kunhan nakee. Tietty itse on se kaikkein suurin murustaja aamuisin.

Kaikkein parhaimman keskustelun kalyn ja anopin valilla koskien leivanmuruja koin pari viikkoa sitten aamiaispoydassa:

A: Herasin viime yona unestani peloissani. Nakemassani unessa oikein pelkasin, tunsin sen.

K: Se johtuu tietenkin siita etta istuit illalla sohvalla leivanmurujen paalla. Minahan sanoin etta ne pitaa siivota ennen kuin istut, et kuunnellut.

A: Voih, olet oikeassa. Kunpa olisin niin tehnyt.

Olin vaan suu auki etta WTF :)

Koskien leivanmuruja, anoppini aina valittaa myos siita kun lapset murustavat esim valipaloina antamiani leipapaloja, kekseja tai muita muruavaa ympari kamppaa. Sanon etta ei se minua haittaa kunhan syovat, se on tarkeinta. Anoppini siihen tokaisee etta mutta kunpa eivat murustelisi. Noh, kysynkin etta koytanko lapset sitten tuoleihin siksi aikaa kun syovat vai enko anna syotavaa ollenkaan? Vastaus on: en voi sita tietaa....voi herranjestas! :)

* Viimeiseksi minua arsyttaa kaikkein eniten se, etta heidan mielestaan kaikki heidan tekemansa on hienoa, hyvaa ja parhainta. Koskaan mikaan ei ole heidan vikansa vaan jos esim. riisia on keitetty liian vahan johtuu se riisin laadusta, ei heista. Jos mieheni kymmenennen kerran huomauttaa ruoan olevan liian vetista, he toteavat etta heidan tekema ruokansa on paljon parempaa kuin muiden (siis muiden turkkilaisten), mieheni ei tieda siis mitaan muiden ruoista (vaikka on vuosikaudet asunut yksin). Heita on siis todella vaikea arvostella, olen itse sen jo lopettanut. Heille ruoka on kaikki kaikessa, jonka takia mieheni suvussa on harvoin ihmista alle 100 kilon. Heidan rahabudjettinsa varmaan suurimmalta osin menee ruokaan: oljya, pomegranttiomenauutetta, oliiveja, sailykkeita ja muita ruokatuoitteta kaytetaan alyttomia maaria vuodessa! Esim 60 litraa oliivioljya kayttivat viime vuonna ja muistavat tietty arvostella etta mina kaytan kaikkea mahdollista liian vahan! Ja vaarin! Kaikki heidan tuntemansa ruoat he haluavat tehda koska minun maustamani ei kuulema ole tarpeeksi mauteista (ei siis ole tulista, muista mausteista ei ole tietoa). Taten yleensa teen ruokaa ennen kuin he tulevat jotta eivat sit sekaantuisi ruokaani. En halua edes tehda samanlaista ruokaa kuin he! Anoppini erityisesti ei ole koskaan tyytyvainen mihinkaan ruokaan mita ruokapoytaan tulee: paitsi omaansa.

Haluankin sanoa ison AAAARRGGHHHH:n tahan loppuun ja kiitan niita jotka jaksoivat lukea! Anteeksi jos loukkasin jotain tai kirjoitukseni oli ala-arvoista. Haluan mainita tahan loppuun etta kaikesta huolimatta, on meilla hyviakin hetkia paljon! :)

Huh, helpotti...

Alanyan reissu

Me kavaistiin isani kanssa Alanyassa viime viikolla pyorahtamassa ennakkoaanestyksen merkeissa (tai silla tekosyylla). Se oli meille pieni loma ja tosi kivaa oli vaikka vahan jannitysta loytyi myos.

Valitettavasti koko meidan kahden paivan (yksi yo) olon ajan vetta satoi kuin saavista, joten emme pystyneet nauttimaan hirveasti Alanyan tarjonnasta. Lahdimme taalta yobussilla jolloin saavuimme Alanyaan klo 8 aamulla. Tsekkasimme itsemme hotelliin (jossa maksoi muuten huoneet 20 TL (8EUR)/yo sisaltaen aamiaisen) ja lahdimme melkein heti aanestamaan kun aanestyspaikka aukeni klo 10. Sen jalkeen syomaan ja nukkumaan. Iltapaivalla kavimme ekaa kertaa hamamissa. Se oli mahtava kokemus! Alanyan keskustassa ihan Aquaparkin vieressa on Cemberlitas Hamam jota suosittelen. Siella sauna, hamam, kunnon pesu ja hieronta maksoi 25 TL/hlo ja jos halusit oljyhieronnan siihen paalle maksoi se 50 TL. Me paatimme hemmotella itseamme taydella paketilla. Mutta kylla se rentoutti! Kuollutta ihoa lahti varmaan kilon verran pois ja olo oli mahtava sen jalkeen! Suosittelen! Ainakin nain talviaikaan oli ihanaa maata hamamissa kuuman pesukiven paalla.

Iltaa lahdimme viettamaan paikalliseen ravintolaan, Barcelonaan. Joka sekin osoittautui todella hyvaksi valinnaksi! Ruoka oli mahtavaa (soimme pihvit), palvelu ja ravintolan yleisilmekin todella rento ja mukava! Oli jopa live-musiikkia, ei onneksi mitaan turkkilaista fasilia vaan kitaransoittaja ja laulaja. Tapasin myos yhden pitkaan tuntemani blogi/FB ystavani jonka kanssa rupatellen koko ilta meni vauhdilla ohi! Kiitos Satu!

Seuraavana paivana olimme varanneet liput klo 14 bussiin joten aamulla oli aikaa minun kayda hieman pyorahtamssa kaupoissa. Aamiaisen jalkeen pari tuntia pyorinkin kaupungilla ihmetellen kaikkea mika oli kesasta muuttunut. Loysinkin kaikki kesalla halvoiksi bongaamani liikkeet joista ostin parit nahkasaappaat ja vahan vaatteita, jopa edulisemmin kuin taalla Mersinissa. Alanyassa on se hyva puoli etta sinne tuodaan hirveasti vaatteita joita ei muualta Turkista loydy koska suurin osa asiakkaista etenkin kesaisin on monessa paikkaa ulkomaalaisia. Heilla on erilainne maku kuin turkkilaisilla. Etenkin kenkien osilta olen tehnyt todella hyvia loytoja niin hinnan kuin laadunkin suhteen. Tietenkaan en ole eksynyt basaarialueelle vaan ihan normaaleihin kauppoihin joissa on nakyvat hinnat.

Paluumatkaksi olikin sitten luvassa jannitysta. Matkamme ekat pari tuntia sujuivat hyvin. Mutta runsaiden sateiden takia tiet olivat todella huonossa kunnossa. Vahan ennen Anamuria, noin 150 km Alanyasta, paatie olikin suljettu koska vesimassat olivat sortaneet paatien. Kerron hiukan tuosta tiesta, se on sellaista ns. serpenttiinitieta pitkin vuorien reunamaa. Kaksikaistaisella, kapealla tiella on toisella puolella satojen metrien pudotus mereen toisella vuorenseinama. Meidan bussikuljettaja olikin saanut etukateen tietaa tasta sulkemisesta joten paatti noin 500 metria ennen sulkukohtaa (jossa autoja oli jo kivasti jonossa) lahtea oikotieta. Sitten mentiinkin isolla bussilla paatielta alas kapeaakin kapeaa hiekkatieta, joka siis on viela jyrkempi kuin tuo paatie ihan vuoren rinteessa. Se kiemurteli ja vei meita kohti merta kunnes tuli stoppi: sekin tie oli sortunut veden mukaan!!! Matkustajiin isti paniikki koska tie oli hirvean kapea ja kiemurteleva, toisella puolella oli jyrkka pudotus. Minunkin mielessani pyori vahan aikaa sitten julkitullut video bolivialaisesta bussista joka juuri samanlaisella tiella kiepsahti nurin ja pyori alas vuorenrinnetta!! Miten ihmeessa tama bussi saataisiin ylos takaisin paatielle! Peruuttaen!

Onneksi matkustajat paastettiin pois bussista ja jouduimme kavelemaan itse paatielle kun bussia yritettiin peruuttaa neljan ihmisen avulla takaisin tielle. Ja niin ne sen tekivatkin! Voi herranjestas!

Odotimme viela bussissa noin tunnin verran tien aukeamista ja paasimme jatkamaan matkaamme. Sade tosin yltyi taas ja kuulimmekin etta meidan jalkeen tie oli taas taysin sortunut ja koko tiepatka suljettiin yon yli. Meilla oli sittenkin onni onnettomuudessa! Paasimme onneksi turvallisesti kotiin vahan vaan aikataulusta myohassa.

NOT: Taytyy viela tassa hehkuttaa etta Turkissa naa pitkanmatkan bussit ovat todella luksusta. Tarjoilu pelaa ja jokaisella matkustajalla on edessaan oma telkkari josta voi katsoa myos elokuvia television lisaksi. Samoin internet-yhteyskin loytyi, tosin sita emme kayttaneet. Penkitkin olivat tosi mukavat, nahkaiset ja tuetut joissa sai hyvan istuma-asennon ja makuuasennon jos halusi nukkua! Eika tuo matka Alanyaan (400 km) maksanut kuin kalliimmillaan 36 TL/13 EUR/hlo/suunta.

Luonnonlaheinen perhe

Turkissa varmasti olette monelta kuulleet kuinka he vastustavat kaikkea keinotekoista: laakkeita, pesu-aineita, valmisruokia yms. Tama kirjoitus tulee olemaan meidan perheen tarina kyseista aiheesta :)

Erityisesti lasten syntyman jalkeen olen herannyt ihan uudella tavalla miettimaan mita me syodaan ja juodaan seka minkalaisessa ymparistossa (koti) me elammekaan. Tata pohdintaa pohjusti myos vierailumme Suomeen jossa sain aina jonkinlaisia vatsa-vaivoja eineksista ja muista valmistuotteista, joita emme taalta saa/osta.

Lasten kanssa olen joutunut miettimaan ruokavaliota ihan uudestaan. Pyrin mahdollisimman monipuoliseen ruokalistaan joka viikkoa joka paivittain sisaltaa kaikkea kolmesta: maitotuotteita, hedelmia/vihanneksia ja lihaa (kana,kala,liha). Tallainen ruokavalio on perusteena monen sairauden torjumisessa seka lapsen terveessa kehittymisessa. Eipa me olla hirveesti sairasteltukaan *koputtaa puuta* *hokee Maşallah:aa ettei paha silma nae* :)

Jo vuosien ajan olemme ostaneet aina vihannekset/hedelmat suoraan markkinoilta, ei kaupoista eika koskaan sailykkeina. Kaikki on tuoretavaraa, etenkin hedelmia syomme paljon. Nytkin parvekkeella on 10 kiloa appelsiineja odottamassa syojiaan ja jaakaappi taynna muita talven hedelmia: omenia, kiiveja, paarynoita, banaaneja. Ja ehdottomasti ostan kaikki paikallisilta viljelijoilta, en koskaan ulkomailta tuotuja, vaikka niitakin olisi tarjolla. Ekologisuuteen vaikuttaa myos se, etta syo juuri niita hedelmia joita sina vuodenaikana on eniten tarjolla. Eli talvisin en haikaile vesimelonin tai viinirypalien peraan tai kesalla appelsiinien.

Ostin myos viime kesana ns. pesupallon, jota kaytan pyykinpesussa. Mainoksen mukaan pallo kestaa tuhat pesua seka sen magneettiset ionisoivat pesuhelmet kuulema hajottavat veden molekyyleja tehden siita pehmeaa seka samalla sen pesukyky kasvaa. Ilman pesuainetta. Kaytan siis pyykkikoneessa puolet normaalista pesuainemaarasta ja pyykeista tulee puhtaat! Olen myos sekoittanut pesujauheen joukkoon ruokasoodaa, jolla on myos puhdistava vaikutus, luonnonmukaisin keinoin. Kesaisin vain muutaman tunnin pidetyt hikiset vaatteet pesen jopa ilman pesuainetta, ainoastaan pesupallolla! Puhdasta tulee eika rasita luontoa :) Tahranpoistoon kaytan sappisaippua jonka olen huomannut olevan tehokkain tahranpoistaja maan paalla. Suosittelen!

Pyrin myos parantamaan tavallisen flunssan, ripulin tai ummetuksen ihan yrteilla, joiden hyvan vaikutuksen olen itsekin nahnyt. Ne tehoavat yllattavan hyvin kun tietaa mita yrttia kayttaa mihinkin vaivaan. Taalla Turkissa olemme onnekkaita koska niin monta asiaa voit loytaa kasintehtyna: oliivioljya, granaattiomenauutetta, mausteita ja itsekuivatettuja yrtteja omista puutarhoista. Emme ole vuosiin ostaneetkaan mitaan valmistuotetta kaupasta, ainoastaan tunnetuilta myyjilta itsetehtyja peruseineksia (jopa taytetyt makaronit, eli mantit). Eivatka nama luomutuotteet onneksi maksa paljoa. Kesaisin ostamme ja kuivatamme esimerkiksi minttua ja oreganoa, joita voi kayttaa ruoanlaiton lisaksi myos flunssan parantamisessa teen muodossa. Anoppini kasvattaa parvekkeella ns. Vicks-minttua joiden lehtien tuoreena syominen avaa tukkoisenkin nenan ja helpottaa kaheaa kurkkua. Hillot teemme itse, tuoreista hedelmista. Samoin sailykkeet (kurkut, paprikat, kaalit). Joskus jopa anoppini tekee etikankin itse happamista viinirypaleista....

Kesasta asti olemme myos ostaneet raakamaitoa. Meille tulee kaksi kertaa viikossa Sütçü eli maitomies joka tuo sitten sina aamuna lypsettya tuoretta, kasittelematonta maitoa. Sen sitten keitan ja jaan kahteen osaan: juotavaksi seka jogurtiksi. Jogurttia on niin helppo tehda itse kotona etta ei edes tee mieli ostaa kaupan jogurtteja. Ja on varmasti terveellista. Lapset rakastavat juoda tuoretta maitoa seka syovat paljon tata jogurttia. Me joka viikko ostammekin 10 litraa raakamaitoa, hinta per litra on 1,40 TL eli ei paljoa.

Siivouksessa voi olla niin monessa asiassa ekologinen. Viime viikolla ostin hoyrypesimen. Silla olisi tarkoitus siivota asunto tasta lahin ilman pesuaineita: pelkastaan hoyrylla. Kaytin aikaisemminkin vain arap sabunia eli Turkin Tolua, siivoessani. Se on myrkytonta ja turvallista lapsia ajatellen. Jatkan silla ainoastaan vessojen/kylppareiden siivoamista seka pyyhin sita kayttaen kaikki polyt. Astianpesukoneessa kaytan kiillotteen sijasta omenaetikkaa, enka ole huomannut mitaan eroa aikaisempaan. Kaytan myos monessa asiassa ruokasoodaa kuten avatessani tukkoiset lavuaarit (ruokasooda+etikka) .

Mita vinkkeja teilla olisi? Kaytatteko te jotain luonnonlaheisempaa keinoa kotitoissa tai muuten paivittaisessa elamassa? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia, ehka saan siita lisavinkkeja.

Hyvaa viikonloppua! :)

Onni onnettomuudessa

Olimme eilen illalla anoppilassa pitkasta aikaa, vaikka AnKa olivatkin meilla maanantaina kalaa syomassa. Viime aikoina olemme kokoontunut enemmankin meidan kotona. Talla kertaa vierailu anoppilassa oli iloinen mutta myos surullinen.

Surullinen sen takia etta meidan pikkumiehelle kavi onnettomuus: han kaatui olkkarissa kadessaan ruuvimeiseli joka sit osui, onneksi vain, kulmakarvojen alle, silmaluomen ylapuolelle. Pieni haava siita tuli mutta mustelma on sitakin kauheampi. Onneksi ei osunut silmaan! Ruuvimeisselinkin oli loytanyt ihan omatoimisesti ja sen kanssa sit juoksi meita pakoon kun me yritettiin sita ottaa pois. Onni onnettomuudessa kuitenkin.

Iloinen asia on se, etta mieheni Hollannin veljelle ostettiin asunto anoppilan asuntolasta. He ovat jo muutaman vuoden ajatelleet ostavansa asunnon taalta Mersinista jossa viettaisivat pitempia kesalomia ja ehka myos sijoitusmielessa. Vihdoin sopiva sellainen loytyi ja myyntihinnaksi tuli 68 000 TL eli noin 27 000 EUR nopeasti laskettuna. Asunto on samanlainen kun anopin, siisti ja juuri remontoitu. Huoneita on olkkarin ja keittion lisaksi kolme! Kaksi kylpparia ja kaksi parveketta. Nakyma merelle ja uima-altaalle :) Halvalla saivat.

Tanaan isani tulee taas omalle "kesaasunnolleen" viettamaan elakepaiviaan huhtikuuhun asti. Tiedossa on siis suklaata, juustoja ja paljon apua lastenhoidossa. Jes! :)

Hyvaa loppuviikkoa!

Meidan pieni yhteinen loma

Vihdoin se auto sitten loytyi! Tai taman auton me olimme loytaneet jo muutama kuukausi sitten mutta joidenkin autossa olevien vikojen (tai enemmankin puutteiden) takia emme silloin heti siihen niin kiintyneet. Kaikkien vastoinkaymisten takia paatimme sitten kayda lapi nama vanhat vaihtoehdot. Onneksi niin kavi...meidan auto on Toyota Corolla Verso eli 7 paikkainen tila-auto, vuosimallia 2005. Takimmaisille paikoille mahtuu hyvin lapset istumaan joka testattiin eilen :)

Mutta tamankertainen autonosto matkamme veisi meidat talla kertaa vanhaan kotikaupunkiimme, Istanbuliin. Lensimme sinne tiistai-aamuna ja tarkoituksena oli ajaa takaisin joko keskiviikkona tai torstaina riippuen saasta. Istanbuliin ja muuallekin Turkkiin oli luvattu nimittain lunta ja pakkasia, eika autossa ole kuin kesarenkaat (emmeka me taalla Mersinissa talvirenkailla mitaan tehtaisikaan).

Mieheni lapsuudenystava haki meidat lentokentalta ja viettaisimme heidan luonaan ensimmaisen yon. Me kaytiin yhdessa Istanbulin miljoonasta kauppakeskuksesta syomassa. 212 Powerpark Istanbul oli kait nimi. Miehet lahtivat sitten tapaamaan auton omistajaa ja hoitamaan virallisia asioita. Mina jain kiertelemaan kauppakeskuksen myymaloita ja tein hyvia loytojakin! Oli nautinnollista rauhassa vaan laahustaa myymalasta toiseen ja vilkuilla tarjontaa. Tosin aikainen aamuheratys rupesi tuntumaan viimeisissa kaupoissa ja istuskelinkin loppuajan kahvilassa horppimassa kahvia lukien sanomalehtia. Mahtavaa terapiaa! :) En tiennyt etta illalla menisimme viela toiseen kauppakeskukseen, Capacityyn, syomaan ja pyorimaan. Huh huh, kylla jaloissa tuntui kun vihdoin paasin makuulle :) Mutta oli aivan mahtavaa nahda Istanbul! En voi uskoa etta viela 4 vuotta sitten siella asuimme ja kuinka hirvittavan nopeasti kaupunkikuva on muuttunut. Kauppakeskuksia tuntuu olevan jokaisessa kadunkulmassa kun meidan siella asuessamme niita oli kymmenkunta.

Keskiviikkoaamuna herasimme ajoissa hyvin nukutun yon jalkeen ja paatimme mieheni kanssa lahtea kohti kotia. Ilma Istanbulissa oli hirvean huono: sateinen ja tuulinen. Pelkasimme myos tieoloja matkan varrella. Lunta oli nimittain satanut ympari Turkkia. Meidan reittimme veisi meidat Ankaran ja Aksarayn kautta Mersiniin. Yhteensa kilometreja olisi 900 mutta onneksi koko matka on moottoritieta, jonka takia matkaan ei kuluisi niin hirveasti aikaa jos saaolot sallivat.

Noh, automatkastamme tulikin matkan mielenkiintoisin osio :) Istuimme autoon Istanbulin Euroopan puolella klo 9.30, mutta Istanbulin kuuluisien ruuhkien takia paasimme Aasian puolelle vasta klo 12.00 vaikka matkaa ei ollut kuin 15 km korkeintaan. Tietty eksyimme pari kertaa :)

Istanbul - Ankara osion valilla vaarallisin ja lumisin osio tulisi olemaan Bolun vuoren ylitys. Pysahdyimme noin 150 km paassa Istanbulista, Sakaryassa, moottoritien varrella sijaitsevassa kauppakeskuksessa (kylla, tien varteen on jopa rakennettu kauppakeskuksia palvelemaan taysin autoilijoita). Soimme siella lounaan ja mina hyppasin rattiin. Me suunnittelimme ajavamme matkan puoliksi jotta ehtisimme kotiin jos tiet olisivat sulat ja turvalliset.

Bolussa olikin pakkasasteita -3 ja lunta sateli. Mutta onneksi moottoritie oli aivan sula, kuin kesalla, joten ajaminen oli ja tuntui turvalliselta. Kaikki tieta ymparoivat alueet olivat paksun valkoisen peitteen alla. Nakymat olivat mahtavat!

Tassa kuvassa nayttaa ihan silta etta joku olisi tomusokeria sirotellut puiden paalle. Maagisen kaunista :)

Lahestyessamme Ankaraa tallaisia upeita laaksojakin nakyi.

Ajoin 4o0 km ja jossain Aksarayn kohdalla vaihdoimme kuskia, koska oli jo pimeata enka tykkaa ajaa pimeassa. Ajoreissun aikana koimme joka ikisen saaolosuhteen: satoi rantaa, lunta, vetta kaatamalla, aurinko paistoi ja yhtakkia vallitsi niin sakea sumu etten nahnyt 20 metria eteenpain. Jannitysta tosiaan riitti :) Mieheni ajoi kotiin asti. Mersiniin tullessamme koimme matkan yllatyksen: vuorilla ajaessamme satoi ihan hirveasti lunta, ihan kuin Suomessa. Oli pimeata ja tiet liukkaat koska mittari naytti miinusasteita. Mentiin tosi hiljalleen ja ihasteltiin tata upeaa nakya! Varmasti tuli parikymmenta senttia lunta silla hujauksella. En olisi yhtaan odottanut etta taalla paassa sataisi eniten lunta :)

Loppujen lopuksi, paasimme turvallisesti kotiin. Kello oli kotiin saapuessamme 22.15 eli lahemmas 12 tuntia olimme tien paalla olleet. Mutta kolmella pysahdyksella seka yhdella ruokatauolla hyvin selvittiin eika vasyttanyt erikoisemmin :)

Istanbulin jalkeen olo on niin hyva kun saavuimme kotiin. Asumme kuitenkin viela taydellisessa paratiisissa. Taalla ei ole ruuhkia, ei kalliita asumiskuluja, ei lunta eika kylmyytta. On puistoja, puutarhoja, rantoja ja metsia. Lapsille leikkipuistoja. Kuin pisteeksi I:n paalle, viikon kestanyt sadekausi naytti eilen paattyneen ja koko paivan paistoi lammittava aurinko. Mieheni Marmariksen veli oli taalla pikaisesti kaymassa joten menimme koko konkkaronkka (anoppi ja kaly myos) Forumin kauppakeskukseen kiertelemaan. Taydellista!

Tata kirjoittaessa tulee kyl mieleen ne Love is... kortit. Mulle eilinen paiva oli "Love is...being with your family" :)

Halaukset kaikille!

Izmir

Tassa on teille kertomus meidan keskiviikkoisesta seikkailusta.

Tiistai-iltana me nahtiin netissa vihdoin ilmoitus just haluamastamme autosta, vielapa hyvalla hinnalla! No mieheni soitti ilmoittajalle, pariskunnalle jotka olivat professoreita yliopistossa ja alustavasti puhuivat autosta seka mieheni yritti tinkia hiukan. Noh, jonkinlaiseen sopimukseen paastiin ja mieheni mielesta huomenna olisi sitten mentava Izmiriin autoa hakemaan.

Mina lahdin mukaan toiseksi kuskiksi koska mitaan erityista isompaa kulua ei minun mukanaoloni lisaisi. Ainoastaan lentolippuni maksoi mutta takaisintullessa ei ole valia onko autossa 1 vai 2 henkiloa: bensaa kuluu ihan saman verran. Ja kaikenlisaksi Izmirissa on IKEA! Sinne!

Tiistai-iltana sitten kaikkien puhelujen jalkeen nama henkilot eivat enaa puhelimeen vastannetkaan. Ajattelimme etta varmaan iltaisin haluavat olla perheensa kanssa, koska kuitenkin oltiin jo puhelimessa puhuttu. Kokeilimme myos soittaa minun seka kalyni puhelimista, ei vastausta. Lahetimme heille lopulta viestin etta ostimme liput, nahdaan huomenna klo 9 aamulla.

Herasimme neljalta, ajoimme taksilla palvelubussille joka veisi meidat Adanan lentokentalle. Lento sujui loistavasti ja eika kestanyt kun 1 tunnin. Izmiriin saavuimme juuri klo 9. Taas soitimme omistajapariskunnalle (meilla oli kummankin puhelinnumerot) eivatka vastanneet! Lahetimme heille viestin etta tulimme, olemme lentokentalla, miten voisimme tavata. Ei vastausta! Odotimme ja soitimme kymmenia kertoja ilman vastausta, suuttumus ja turhautuminen alkoivat kasvaa. Ei tama voi olla totta!

Paatimme lahtea myyjan koululle kysymaan etta missa mattaa. Se olikin tosi kaukana ja meilla kesti kaksi tuntia bussilla ja junalla paasta sinne. Loysimme miehen toimiston ja jaimme odottamaan miesta ruokatunnilta. Ja mies tulikin.

Olimme ostaneet tuliaisiksi kilon cezerye - makeisia, joka on Mersinin tunnetuin makeinen. Nostimme cezerye paketin miehen poydalle ja esittelimme itsemme, sanoimme tulleemme autoa katsomaan jolloin mies rupesi syyttamaan meita!

-Miten te voitte tanne tulla?! Miksi te tanne tulitte?! Enhan mina vastannut teidan puheluihinne! Tama on aivan vaarin.

Talla hetkella miehellani pannu kiehui ja samoin minun.

- Juttelimme vaimoni kanssa illalla uudestaan enka sen jalkeen vastannut puheluihinne. Milla rohkeudella te tanne tulitte?
- Ehka me luotettiin siihen etta vaimonne oli puhelimessa sanonut etta tulkaa, hinta on tama vs. Me luulimme etta meilla oli sopimus. Miksi ette meille edes yhta viestia lahettaneet etta emme myy autoa. Luuletteko te etta me olemme idiootteja jotka eivat kahta lausetta ymmarra?
- Oletteko te varmoja etta tulitte edes jostain muualta, ei nayta silta.
Mieheni otti esille lentolippunsa ja laimaytti sen poytaan.
- Tassa on minun lentolippuni.

Mies meni ihan hiljaiseksi mutta ei pyytanyt kertaakaan anteeksi. Haistatimme miehelle paskat ja lahdimme toimistosta ulos. Mieheni oli aivan mielettoman vihainen, samoin mina. Myohemmin viha on muuttunut pettymykseksi ja suruksi. Kaksi ja puoli kuukautta me ollaan autoa etsitty, juteltu satojen autonomistajien kanssa ja kerrankin meilla oli mahdollisuus ostaa se auto jonka haluamme, mutta ei.

Kaytiin kuitenkin IKEA:ssa ennen kuin lennettiin takaisin Mersiniin. Oltiin kotona klo 1 yolla, tosi vasyneina.

Olemme miettineet missa me tehtiin taas virhe. Mieheni on mielettoman masentunut eika nukkunut yolla yhtaan. Miten kouluttautuneet ihmiset voi olla nain idioottimaisia juntteja!?! Saa nahda mita taman jalkeen tapahtuu, etsimmeko enaa autoa vai ei.

Pikainen katsaus

Kyllapa aika rientaa! On jo joulukuun 20. paiva!! Joulua viettaville se tarkoittaa viime hetken valmisteluja, lahjastressia ja joulusiivousta :) Minulle normaalia viikkoa. Peukutan kuitenkin kaikille joulua valmisteleville!

* Isani lahti viime viikolla takaisin Suomeen oltuaan taalla kaksi kuukautta. Takaisin han (onneksi) tulee tammikuussa, talla kertaa kolmeksi kuukaudeksi.

* tiskikone tuli yllatyksellisesti viime perjantaina klo 21 illalla! Olin jo menettanyt toivoni ja voivottelin itsekseni viikonlopun tiskaamisesta, kun ovikello soi ja kone olikin ovella! Mahtavaa! :) Yhteiselomme on alkanut hyvin ja tuntuu hyvalta kun on puhtaat tiskit odottamassa aamulla. Kyllapa sita ihminen voikin olla onnellinen pienista asioista.

* Lapsilla on varmaan kummallekin puhkeamassa hampaita. Kokoajan tuppaa tulemaan kakkaa, sormet kaivelee takahampaita ja sylkea valuu. Vaippaihottumakin on nostanut paataan: Esma-paralla se on ihan hirvea. Tanaan jouduin jo tyttoa lampimassa vedessa istuttamaan ja nukutin paivaunetkin ilman vaippaa etta parantuisi...mutta tama veijari nayttaa olevan sitkeaa lajia! Kummallakin on viela kaikenlisaksi nuhaa, jota yleensa aina esiintyy hampaiden tullessa, joten nyhjotetaan vaan kotona.

* Tana viikonloppuna me ollaan suunniteltu etta viedaan lapset anopin luokse viikonlopuksi. Saadaan mekin vahan "me"-aikaa ja lapset oppivat elamaan ilman meitakin. Siita onkin pitka aika kun viimeksi ne olivat yovieraina. Olisikohan ollut joskus kesalla. Taytyy vaan miettia etta mita me aikuiset teemme ilman lapsia sitten. Elokuviin menosta ollaan puhuttu useasti, ehka teemme sen. Uusin Mission impossible leffa kera Samuli Edelmanin houkuttelee :)

Nyt minakin lahden nukkumaan. Oikein hyvaa joulunalusaikaa kaikille ja sitakin parempaa uutta viikkoa!

P.S Autoa ei olla vielakaan loydetty....malsaa...

Uusi arki

Viime viikko meni taydellisesti uusien paivarutiinien opettamiseen lapsille. Parin kuukauden ajan kestanyt vaikea nukuttaminen on ratkaistu jattamalla paivaunet kokonaan pois. Pieni neiti kyllakin nukahtelee viela iltapaivisin milloin minnekin pienille torkuille :) Uusi rutiinimme on seuraava:

8.00 Heratys

8.30 - 9.00 Aamiainen

11.00 Valipala (hedelma)

12.00 - 12.30 Lounas

Lounaan jalkeen ulos tunniksi tai pidemmaksi, riippuu miten lapset kayttaytyvat. Valilla syodaan hedelmia tai muuta pienta naposteltavaa.

18.00 Illallinen

19.00 Teeta/Maitoa

20.00 Nukkumaan

Ihan hyvin on mennyt, tosin parina iltana nukkumaanmeno on vahan venynyt lahemmas klo 21:ta. On mullekin jaanyt paljon aikaa iltaisin itselleni tai voin menna ajoissa nukkumaan.

Tilasin myos vihdoin sen astianpesukoneen netista. Sielta loytyi halvin. Mieheni kavi myos kaupungin keskustassa kyselemassa kaupoista hintoja. Hintaeroa tuli yli 200 TL (80 EUR) joten paadyimme internettiin. Tilasin Profilon 4 ohjelmaisen teraspaallysteisen koneen, joka ainakin paperilla kuulostaa tosi hyvalta :) Tassa on kuva siita:

Sen pitaisi saapua taman viikon loppupuolella, joten tiskattavaa viela riittaa. Onneksi viikonloppuna anoppi ja kaly olivat auttamassa tiskaamisessa ja kodin siistimisessa :) Viela olisi kuitenkin 3 koria pyykkia odottamassa kaappiinlaittoa...

Autonmetsastys yha edelleen jatkuu. Oikeanlaista autoa juuri silla oikealla hinnalla on tosi vaikeaa loytaa. Tuntuu valista etta onkohan sellaista autoa edes olemassa :) Talla hetkella katsomme Toyotan eri malleja (Toyo-toyota, Toyo-toyota,

cikarim seninle her yola...-mainos soi kokoajan paassa). Katsotaan josko talla viikolla Se auto loytyisi sitten :)

Olin lauantaina "tuulettumassa" eli kavimme kalyn kanssa hiukan markkinoilla ja ryysykaupoissa. Mitaan ei oikein loytynyt. Ainoastaan pitka, punainen lyhythihainen mekko seka musta toppi yhteensa 5 TL. Seka ihan perus Ginatricoon pitkahihaisia 7,5 TL/kpl.

Haluaisin myos mainita erikoisesti kuinka erilaisia DOLMUKSET ovat taalla Mersinissa, verrattuna Istanbuliin, jossa aiemmin asuimme.

Yleensa dolmuksia kulkee tasta meidan lahelta tosi usein, 2 minuutin valein, ihan joka suuntaan. Ruuhka-aikojen ulkopuolella ei siis ole vaaraa etta dolmus olisi taynna. Vaikka olisivatkin niin naisille loytyy HETI ja vielapa KAIKKIEN dolmuksessa olevien avulla, istumapaikat. Jopa vanhat papat ja sedat ovat antamassa paikkojaan, jos eivat saa itse nuorisoa jaloilleen. Dolmuskuskin kanssa on yleensa rahankeraaja joka erityisesti paimentaa matkustajia. Kuski kyselee kokoajan minne kukakin on menossaTodella kohteliasta. Naisien ei myoskaan odoteta antavan paikkaansa kenellekaan, ei edes mummoille (taas papat ja sedat ovat ekoina antamassa). Lasten kanssa liikkeella ollessani saan apua jopa lastenhoidossa :) Vierustoverit ottavat lapset syliinsa ja leikittavat niita kunnes noustaan pois. Jopa useat miehet ovat nousseet auttamaan minua tullessani kyytiin ja laskeutuessani pois dolmuksesta. Tallaista kohteliaisuutta en Istanbulissa koskaan nahnyt tai kokenut. Siella eli viidakon laki: vahvin selvisi :) Dolmus-kuskit itsessaan olivat toykeita ja muilta matkustajilta harvoin sai vihaisen vilkaisun lisaksi mitaan muuta kontaktia. Tosin tuli tassa pari tapausta mieleen jolloin tuntui etta sai hiukan liikaa mita pyysi :D Ekassa tapauksessa toinen dolmus yritti saada meidat kiilattua pois tielta taydessa vauhdissa koska meidan dolmus oli rikkonut ohittaessaan sen peilin vahingossa. Me yritettiin saada meidan dolmus pysahtymaan, joka onnistuikin, tosin sen jalkeen tama toinen villiintynyt dolmuskuski hyokkasi meidan dolmuksen kimppuun jonkun pampun kanssa, rikkoen sen peilit ja siitahan se tappelu vasta alkoikin. Mieheni ja nelja muuta miesta pitelivat kuskeja kiinni etteivat olisi toisiaan tappaneet. Jouduimme tappelun jalkeen jatkamaan matkaa viela samalla dolmuksella kun tultiin koska kuski vihaisena meidat kyytiin takaisin komensi. Oli hyvin hiljaista se loppumatka, joo...

Samaisella reitilla mieheni serkku oli joutunut samanlaisen tappelun pakolliseksi "todistajaksi" tosin silloin takanatuleva dolmuskuski oli osoitellut asetta edessakulkevalle dolmukselle (en nyt muista mista tappelu oli syntynyt). Matkustajat makasivat dolmuksen lattialla peloissaan. Onneksi dolmukset saatiin pysahdytettya ja matkustajat "paasivat" turvaan toisen dolmuksen kyytiin. Kuukauden paasta tasta, joku dolmuskuski silla linjalla olikin ammuttu, toisen kuskin toimesta. Kannattaa olla varovainen Topkapi - Avcılar linjalla :D

Tietenkin Istanbul on iso kaupunki ja varmasti eroja loytyy. Nama kaikki perustuvat vain omiin kokemuksiini (erityisesti Taksim, Zeytinburnu, Topkapi,Avcilar,Bakirkoy-alueilla).

Toivotan kaikille hyvaa uuden viikon alkua! :)

Ei ole reilua!!!

Siis eiko tassa maassa ole yhtaan ihmista joka haluaisi myyda autonsa meille!!???!!! Joka paiva mieheni soittaa kolmelle neljalle automyyjalle mutta KUKAAN ei meista ole tykannyt, paitsi huijarit. Edellisen postauksen huijarin lisaksi törmasimme viela toiseen huijariin (jonka mina löysin, jee!) mutta talla kertaa emme langenneet siihen ansaan. Pitaisikohan tassa ruveta jo itkemaan puhelimessa ja ryveta itsesaalissa etta saisi jonkun myyjan sydamen heltymaan. Tai onko se vain kirjoitettu etta me emme autoa edullisesti loyda. Vai onko se vaan niin tata....argh...

On meilla sentaan ihan kivojakin juttuja tapahtunut. Eilen isani tuli hoitamaan lapsia joten lahdimme heti aamusta mieheni kanssa Forumiin. Olipa vapauttavaa olla joskus siella ilman lapsiakin, niita hetkia ei hirveasti ole. Loysin vihdoin itselleni mustat, korottomat nahkasaappaat 60 TL ja mieheni uudet kengat kouluun, aitoa nahkaa, 50 TL. MUTTA siina se hyva olikin. Me EMME loytaneet uutta astianpesukonetta Mediamarktista vaikka niin toivoin. Oli aivan liian kallista. Missa vaiheessa niista on tullut nain kalliita??!!??! Hintahaarukka oli 500 - 2000 TL!

Kunpa asuisimme Istanbulissa jossa olisi halvempaa jos vain tietaa paikat. Ns. spotçu:t on kauppoja jotka myyvat jossain pienessa paikassa hevon kuusessa (ennen ainakin Istanbulissa Topkapin postin takana) kaikkien merkkien kodinkoneita tosi halvalla. Sielta ollaan ostettu meidan kaikki isot kodinkoneet: jopa jaakaappikin ostettiin Istanbulista ennen muuttoa Mersiniin. Se nokotti Istanbulissa paketissa meidan ruokahuoneessa pari kuukautta odottamassa muuttoa :D Nyt seuraan minkalaisia hintoja netissa on ja varmaan ensi viikosta kayn katsomassa tietamiani alueita Mersinissa, josta voisi halvemmalla saada. Paatin jo ainakin merkista: Profilo! *tasta se lahtee*

Tanaan mieheni on vuoristokavelylla koko paivan. Mersinissa on vuoristoseura joka jarjestaa helppoja, kaikille avoimia, 15-20 km kavelyja Mersinin lahialueilla. Tama on toinen kerta kun mieheni sellaiseen osallistuu. Ekalla kerralla kotiin hiipi illalla HYVIN vasynyt ja hiljainen mies jolla oli paikat kipeana pari paivaa :)

Hyvaa sunnuntaita!