keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Vuoden 2008 viimeinen postaus

Tästä lähtee nyt tämän vuoden viimeinen postaus.

Näin vuoden vaihteessa on tärkeää myös miettiä mitä viime vuosi toi tullessaan ja tehdä toiveita/lupauksia ensi vuodelle.
Minulle viime vuosi oli aika lailla merkittävä. Aloitin blogini, jonka takia olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin ympäri maailmaa ja Turkkia. Kiitos kun olette olemassa!! :) Ensi vuonna lupaan lukea ja kommentoida teidän blogejanne enemmän :D

Viime vuosi oli myös todella kiireinen. Vieraita tuli ja meni kuin liukuhihnalta. Heidän kanssaan tuli vietettyä mahtavia ja muistorikkaita hetkiä, joiden toivon myös jatkuvan ensi vuodelle.

Viime vuosi oli myös meidän parisuhteen kannalta merkittävä. Lapsettomuushoidot, stressi, vieraiden kanssa sumpliminen, Mersiniin kunnolla asettuminen sekä pitkä kesäloma Marmariksessa lähensivät minua ja miestäni vieläkin enemmän. Yhdessä ollaan oltu jo 6 upeaa vuotta eikä loppua näy. E, seni cok cok seviyorum.

Toivon ensi vuoden tuovan mukanaan meille vihdoin sen kauan kaivatun käärön sekä oman asunnon! Vaikka näitä ei tulisikaan, toivon suhteemme ja kotimme pysyvän yhtä rakkauden täyteisenä ja onnellisena kuin se tämän vuoden myös oli. Lupaankin tehdä tämän eteen vielä enemmän töitä.

Lupaan myös soittaa ja muistaa enemmän sukulaisiani koti-Suomessa. Te olette aina mielessäni vaikka en aina soitakaan.

Lupaan myös olla hartaampi ja olla kiitollinen kaikesta mitä minun elämässäni jo on.

*********************************************
Toivon kaikille blogiani lukeville, tutuille ja tuntemattomille, oiken hyvää, antoisaa, onnellista ja rakkauden täyttämää vuotta 2009!!!
******************************************

maanantai 29. joulukuuta 2008

Hilloa, hilloa ja vielä enemmän hilloa

Tänään tein sen jota olen suunnitellut jo pitkään: lisää hilloja! Listalla oli mandariini sekä mandariini-appelsiinihillot.

Aloitin urakan klo 11 lasipurkkien keittämisellä, mandariinien kuorimisella, valkoisten kuitujen poistamisella, palojen erottelulla ja ahh, kaikkein ihaninta, siementen poistamisella. Jokaisessa hemmetin mandariinipalassa oli varmasti kolme siementä. Niitä sitten yksitellen yrität siististi poistella....ja mandariineja oli jonossa 16 kappaletta plus 2 jättikokoista appelsiinia! Arghhh, suomalaista sisua... :P Vannon että voin poistamillani siemenillä kasvattaa tarpeeksi puita koko Turkin mandariinitarpeita varten.

Tuo urakka loppui klo 15 jonka jälkeen alkoi työn muut osuudet, mandariinikuorien keittäminen, sokeriliemien valmistelu etc. Hiki valui, hillot kiehuivat ja välistä hermotkin. Valmistin nimittäin niin paljon hilloa ettei mulla ollut tarpeeksi isoja kattiloita. Suurin kattila oli jo käytössä ja toista sai kokoajan valvoa ettei se kiehu yli. Tottakai niin tapahtui ja hella odottaakin puhdistusta. Täydellistä.

Lopulta klo 17.30 valutin ensimmäisen kattilan hillot purkkeihin ja tuloksena tämän päivän hilloilusta oli 7 upean näköistä hillopurkkia ja vähän aikaa sitrushedelmistä kauas pysyvä emäntä :)

Muita päivän tapahtumia: näemmä uuden vuoden vietämme keskenämme koska kavereillamme on jo aikaisemmin sovittuja suunnitelmia siksi päiväksi. Ei haittaa, viinia ja vodkaa on yhä edelleen. Nyt jaa enemmän meille juotavaksi :D Istanbulin reissu on myös aika lailla varmistettu. Tänään mieheni sovitti työnantajansa kanssa että helmikuun alku sopii heille myös. Tällä hetkellä oltaisiin menossa vain 4-5 päiväksi korkeintaan. Nyt pitäisi vain löytää joku jonka luona asua tuolloin :)

Hyvää alkuviikkoa kaikille :)

lauantai 27. joulukuuta 2008

Aika kuluu vaikka en mitään tee...

Viime päivät olen ollut täysin muissa maailmoissa kun netissä törmäsin yhteen mielenkiintoiseen pokeripeliin (onneksi pelataan leikkirahalla :D) jota olenkin sitten synnillisisen paljon pelannut. Eilenkin meni aivan yömyöhään ennen kuin vasta "pääsin" jotenkin nukkumaan. Pelissä on paljon minuun iskeviä asioita: heppoja, miehekkäitä miehiä vastustajina, matkustelua ja tietenkin mahdollisuus olla koko maailman kunkku.. :D


Pari päivää sitten valmistin taas hamsi-kalaa. Päivällä käytiin kävelyllä rannalla ja päätimme vierailla myös lähellä olevalla kalamarkkinoilla. Hamsi oli 4 YTL/kilo perattuna joten ei paha. Olivat vielä isoja ja todella maukkaita.

Koin taas ihanan kalakomedian kun seurasin mieheni liikkeitä kalaa ostettaessa. Mieheni kun ei voi millään tavalla koskettaa kalaa tai halua sitä lähelleen, koska inhoaa sen hajua. Kalakauppiaalta minä sitten sain ottaa heti kalapussin sekä vaihtorahat, mieheni irvaillessa inhosta vierestä. Kuulema ne kolikotkin on saastuneita kalan hajusta :D Kotiin asti kala pysyy visusta uloimmaisessa kädessäni, en saa nostella sitä mitenkään hajuetäisyydelle. Heti kalan paiston jälkeen minun on pakko desinfioida koko keittiö hajun poistamiseksi. Ylläni olevat vaatteet menee tietty vaihtoon sekä kalanjätteet lähtevät HETI ulkoroskikseen. Koko illan pitää luonnollisesti tuulettaa keittiötä jottei mitenkään jäisi selväksi että talossa on ollut kalaa :D Mieheni mielestä kala pitää myös "naamioida" erilaisen marinoidien sisään ettei se kalan maku olisi vahva, sillä hänhän ei sitä silloin söisi. Tietty :D Kyllä on välistä vaikeata asua tuollaisen inhokin kanssa... :D


Mukavia asioita on myös tapahtunut....

Ensi viikolla vaihtuu vuosi ja päätimme kutsua meidän ystäviä uuden vuoden aatoksi meille "juhlimaan". Tänään ostettiin jo vähän suolaista naposteltavaa, kotona on viiniä ja vodkaa. Vielä ehkä ajattelin ostaa bingo-pelin (perinteisesti pelataan aina uutena vuotena täällä) sekä pienet lahjat. Turkissa tulee yleensä uuden vuoden aattona todella hauskoja ohjelmia telkkarista joita on yhdessä kiva seurata. Turkkilaisten (kait?) tapojen mukaan uuteen vuoteen pitää siirtyä punaiset pikkarit jalassa, ne kuulema tuottaa onnea tulevalle vuodelle :D Täällä onkin punaista pöksyä myynnissä jokaisessa kadunkulmassa. Pöksyjen lisäksi on punaista yöpukua, alusvaatesettiä, rintaliivejä, kaikki tietenkin punaista :) On ainakin varma että ne tuovat onnea naimisissa olevien naisten aviomiehille ;)


Tammikuun lopulla, mieheni lomalla, suunnittelemme menoa Istanbuliin muutamaksi päiväksi. Miehelläni olisi siellä pari työasiaa ja samalla tavattaisiin ystäviä. Mitä parasta, minäkin pääsen Istanbulin kauan kaipaamilleni katumarkkinoille, joten täytyy varmaan isoin matkalaukku ottaa mukaan :D Ollaan jo alustavasti päätetty että lähdetään mutta tietty asiat pitää sopia ekaks mieheni työn suhteen sekä ystävien, joiden luokse oltais menossa oleskelemaan. Voi olla että jotkut lähtevät muualle lomaksi, suurin osa kun opettajia ovat. Mieheni työnantaja Istanbulissa (lisätyöt, interet-juttuja) on tarjoamassa lentolippuja miehelleni, joten ehkä me joudutaan vaan maksamaan minun lippuni. Seuraavien päivien aikana kaikki varmasti selviää :)


Tässä muutama meidän ottamamme kuva rakkasta Istanbulistamme:





Istiklal-kadun ihmisvilinää
Sultanahmetin moskeijan ovelta kuvattu Hagia Sophian museo



Lempikahvilastamme (oli joku lähetystyökahvila) Istiklal kadulla ylimmässä kerroksessa otettu valokuva



Mitä tapahtui tänään?


Tänään heräiltiin vasta klo 12, joten aamupalan jälkeen klo oli 13.30! Nopeasti lähdettiin ulos, ajettiin ihan Mezitlin rannalle asti, jossa kävelimme hiekkarannoilla. Seurasimme kalastelijoiden puuhia, söimme eväitämme ja puhuimme suhteestamme. Aivan ihanaa oli! :) Paluu tehtiin Kipan kautta, josta taas lähti mukaan aivan liian paljon kaikkea :) Illalla syötiin manti-ruokaa ja syötiin täytekakkua, joka kipasta ostettiin. Taivaallista. Huomenna on taas lomaa, en jaksaisi odottaa :)

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille. Minä katoan suihkuun..

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Kasvislasagne/Mousaka

Tämän ohjeen keksin aikalailla päästäni. Tehty lasagne ajatuksella mutta lasagne-levyt on korvattu munakoisolla.

Tarvitset:

* 3 isoa ja pitkää munakoisoa

Tomaattikastiketta varten (tomaattikastikkeen voi tehdä aivan kuten haluaa, oma versioni alla)
* 5-6 tomaattia
* 1 sipuli
* 4 valkosipulinkynttä (maun mukaan vähemmän tai enemmän)
* 2-3 vihreää paprikaa (biberiä)
* 1 rkl tomaattipyrettä
* mausteita maun mukaan: chilipippuria, mustapippuria, suolaa, kuminaa, hippu currya.

Besamel kastiketta varten
* 2 rkl voita/margariinia
* 2 rkl vehnäjauhoja´
* 3 vesilasillista (6 dl) maitoa

Kuorrutukseen:
juustoraastetta (parmesan, edam, emmental, maun mukaan)

Pese ja leikkaa munakoisot pituussuunnan mukaan pitkiksi paloiksi. Liota niitä suolavedessa ainakin 30 minuuttia jotta munakoison katkeruus häviäisi. Huuhtele ja kuivaa ne talouspaperilla. Paista munakoisolevyjä öljyssä todella kuumalla pannulla noin minuutti kunnes kumpikin puoli on saanut väriä.

Valmista tomaattikastike. Pehmitä pilkotut sipuli, paprikat ja valkosipuli pannulla öljyssä. Lisää paloitellut tomaatit. Anna hautua vähän aikaa ja lisää kuumaan veteen liotettu tomaattipyre. Sekoita kunnolla. Mausta. Hauduta kannen alla noin 15 minuuttia.

Valmista besamelkastike. Sulata voi/margariini pannulla ja lisää joukkoon jauhot. Sekoita. Sekoitellen anna jauhojen hiukan paistua voissa. Lisää sekoittaen maito ja kiehauta, edelleen kokoajan sekoittaen. Kiehuessaan kastike sakenee. Voit lisätä mausteita kuten mustapippuria, currya tai chilipippuria, mitä vain haluat.

Sitten kokoamaan. Uunivuokaan asetellaan ekaksi pohjalle kerros munakoisolevyjä. Niiden päälle tomaattikastiketta, tomaattikastikkeen päälle besamelkastiketta. Tämä toistetaan vielä toisen kerran niin että päällimäiseksi jää besamelkastiketta. Besamelkastikkeen päälle ripottelet juustoraastetta ja se on valmis uuniin. 175 astetta noin 20 min tai kunnes juusto on sulannut ja ruskistunut.

Kakkujen ohjeet laitan lähipäivinä. Nyt seuraan Avrupa Yakasi-komediasarjaa :)

tiistai 23. joulukuuta 2008

Hehkutusta!! :)

Heti piti paasta tannekin hehkuttamaan: Liput Suomeen on nyt varattu! :)
Lähtöpäivä olisi vasta 21 toukokuuta mutta who cares, heti rupesi kintuissa tutisemaan. Suomi-päiviä olisi tiedossa runsaat 19!!! Eli paluu takaisin 9 kesäkuuta. Ehtii tapailla kavereita ja sukulaisia runsaasti.
Ja hinta oli vielä tosi halpa, Istanbul - Helsinki Frankfurtin kurvilla yhteensä 185 EUR meno-paluu. Päihitti jopa superhalvan airbalticin jonka halvin lippu keväälle maksoi yhteensä 223 EUR (unohtamatta tietenkään että he eivät tarjoile mitään syömistäkään lennoilla). Eli nyt pitäisi vaan värkätä jotenkin itseni Istanbuliin mutta se ei ole kait ongelma koska bussit kulkee viime hädässä :) Vertailun vuoksi Adanasta Helsinkiin (2 lentoa) Turkish Airlinesilla maksaa yhteensä 445 EUR tällä hetkellä, eikä varmasti halvene.
**********************************************************
24.12.2008 EDIT:
Liput on nyt ostettu. Pitkän nettisivuilla surffailun ja kokeilun jälkeen löysinkin aivan uudet päivät/lennot Lufthansalta suoraan. Maksoin niistä yhteensä 390 YTL eli 183 EUR.
Lähden vasta 27. toukokuuta aamu- tai päivälennolla Istanbuliin (en ole vielä ostanut). Istanbulista sitten Frankfurtin kautta illalla Helsinkiin jonne saavun klo 1.30 yöllä (heh heh, toivottavasti joku tulee hakemaan).
Takaisin 12. kesäkuuta aamulla lähtö Hesasta Munchenin kautta Ankaraan jonne saavun iltapäivästä klo 15 aikoihin. Sieltä sitten suora lento Adanaan Anadolujetillä illalla ja Adanaan saavun lähemmäs keskiyötä.
Reissaamista tulee mutta hinta on tosi halpa. Anadolujetin Ankara - Adana maksaa 25 EUR eli ainoastaan jää nyt huoleksi Adana - Istanbul lento mutta tällä hetkellä sopiva lento Türk hava yollarilla maksaa 50 EUR, joten ei paha. Onur Air ei ole vielä edes aloittanut kesän myyntiä.
Loppujen lopuksi hintaa tälle matkalle tulisi pahimmassa tapauksessa 260 EUR yhteensä kaikkineen lentoineen. IHANAA!!!! Suomi kutsuu!! :)

Nyt vaan ilmoittelemaan huomenna ilouutisia lähimmäisille kun soitan :)

Joulutervehdys

 

***********************************************************************

Vaikka täällä emme joulua juhlikaan haluan silti toivottaa kaikille tutuille ja tuntemattomille blogini lukijoille HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!  Toivon että kaikki saisivat nauttia valkoisesta joulusta läheistensä kesken, ilman murheita ja huolia.

Joulu tuo tullessaan ison ilon,

ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.

Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,

vaan nautitaan elämästä!

                         DSCF9296

***********************************************************************

Olen viime päivät ollut kiireinen etenkin kyökin puolella. Eilen kuitenkin puunasin kodin ja sisustelin olkkariin pientä joulutunnelmaa. Joulupukkeja, joulukoristeita tai muuta jouluun kuuluvaa ei meidän kotiin osteta, mutta kivaa punaista väriä on aina kiva laittaa esille lämmittämään näin talven vesisateiden keskellä.  Täällä on jo kolme päivää satanut vettä yhtä mittaan. Ilma on viileää mutta ihanan raikasta :) Istanbuliin luvattiin huomiseksi jopa lunta. Turkin keski- ja itäosissa on jo lumikerrokset ollut pitkään.

Tänään mieheni lähti kouluun poikkeuksellisesti vasta klo 10 joten nukuimme pitkään ja nautimme herkullisen aamiaisen. Mieheni lähdön jälkeen annoin itselleni luvan vielä laiskotella sängyssä kahteentoista asti, jonka jälkeen oli pakko päästä työn ääreen. Kävinkin ekaksi kaupassa ostamassa materiaalit illan menua varten joka koostui kasvislasagnesta (enemmänkin lasagne/mousaka sekoitus) sekä tiramisusta sekä suklaa-rusina-kookos-vanilja (toisin sanoen "mitä kaapista löytyy") kuivakakku :) Mieheni tykkäsi kasvislasagnesta valtavasti ja aionkin ottaa sen ruokalistalle useamminkin. Oli muutenkin aivan onnesta pyöreänä kun näki mitä olen tehnyt. Mieheni rakastaa myös tiramisua ;) Lasagnen vierellä syötiin tähteet eilisestä brokkoli-salaatista (keitettyä brokkolia, tilkka oliiviöljyä sekoitettuna puolen sitruunan mehuun sekä puristettuun kahteen valkosipulinkynteen, sekoita keskenään). Oli hyvää! :) Teen kakuista ynnä muista erillisen postauksen ohjeiden kanssa.

                            DSCF9301

Nyt vain odottelemme teen hautumista että päästään tiramisua syömään. Mieheni hyppii kahta jalkaa eikä jaksais odottaa enää :D

perjantai 19. joulukuuta 2008

Mandariinihillo

Päätin tänäkin vuonna panostaa hillojen valmistukseen (mieheni rakastaa sekä tulee todella halvaksi tehdä itse) ja heti ekaksi vuorossa oli siis mandariinihillo. Viime talvena kälyn kanssa tehtiin sitä pari purkkia jotka menivät heti parempiin suihin. Tehtävänä olisi vielä greippihilloa (kyllä, greipistäkin voi tehdä hilloa), appelsiinihilloa sekä appelsiini-mandariinihilloa. Myöhemmin kesää lähestyessä pakolliset mansikkahillot sekä toivon mukaan myös aprikoosihillo on tehtävä. Viime vuonna en ehtinyt aprikoosihilloa tehdä sillä matkustimme parhaimpaan aprikoosiaikaan juuri Marmarikseen.





Mandariinihillo:

Tästä ohjeesta tulee noin 8 dl valmista hilloa.

Tarvitset

* 5-6 suurikokoista mandariinia (mieluiten siemenettömiä)

* 1 kg sokeria

* 500 - 600 gr vettä (vähän vajaa litran laitoin minä)

* 1 sitruunan mehu


Aluksi mandariinit pestään ja kuoritaan. Kuoria keitetään vähäisessä vedessä noin 5-10 minuuttia jonka jälkeen ne pienennetään pienen pieneksi silpuksi/mössöksi joko monitoimikoneessa tai haluamassasi silppurissa.

Mandariinien palat erotetaan toisistaan ja jos sisällä on siemeniä, ne tulee poistaa rikkomatta palan muotoa. Valkoiset kuidut palojen ympäriltä tulee myös puhdistaa mahdollisimman hyvin.

Valmista sokeri-vesiseos. Lisää kattilaan vesi ja sokeri. Keitä noin 15 minuuttia kunnes seos on vähän paksuntunut.

Lisää sokeriveteen mandariinin palaset sekä hienonnetut kuoret. Sekoita kunnolla ja anna seoksen kiehua liedellä kunnes hillon koostumus on sopiva (voi kestää lähemmäs tuntia). Testaan koostumuksen tipauttamalla pisaran hilloa pieneen astiaan jonka pistän pakastimeen pariksi minuutiksi. Jos viilennettyään hillo on paksuuntunut sopivasti, tarkoittaa se sitä että hillo on valmis.

Lopuksi sekoita joukkoon sitruunamehu ja anna vielä kiehua minuutin verran.

Kaada valmis hillo kuumana puhtaisiin säilytyspurkkeihin ja anna jäähtyä. Jäähdyttyä sulje kannet.

.....ja eikun syömään!! :)

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Hiljaisuus valtasi talon

Rannalta keräämäni simpukankuoret kuivumassa auringossa


Vieraiden lähdettyä taloon on jäänyt iso tyhjyys. Kotona on hiljaista ja suoraan sanottuna tylsää :) Iltaohjelmaan kuuluu ainoastaan telkkari ja/tai leffa, ruoan ja teen jälkeen. Kuulema hourailen myös unissani että missä kaikki ovat, missä on anoppi ja käly :) Mieheni on sitten uniselle minälleni selittänyt että kaikki ovat omissa kodeissaan nukkumassa :) Huh huh, kylläpä sitä ehtii tottua vieraisiin. Nyt näyttää ainakin vieraskannalla hiljaiselta helmikuuhun asti, jollei sitä ennen anoppi tule tänne toipumaan guatr-leikkauksesta (jonkun kaulassa olevan rauhasen toiminta häiriintynyt, guatr sairaudet ovat todella yleisiä Turkissa, miehelläni myös guatr-kasvain joka pitäisi leikata). Saas nyt nähdä.



Sain vihdoin koko vieraiden jälkipyykin pestyä ja lattiat luututtua kuntoon. Vielä pitäisi isot täkit säilöä kaappien päälle. Olenkin viettänyt pieniä lomapäiviä tämän alkuviikon. Päivisin imuroin netistä leffoja tai lempisarjojeni jaksoja joita iltaisin sitten katson mieheni kanssa tai yksin. Olen katsonut seuraavat leffat: X Files I want to believe (keskitasoa), The Strangers (tylsä), Transporter 3 (oli kyllä hyvä) ja aloittanut Eagle Eye:ta (jännä). Tänä iltana ehkä siirryn kyllä uusimpaan Keanu Reevesiin eli The Day the World Stood Still. Ei kuulema ole kovin hyviä arvosteluja saanut mutta who cares, jos leffassa on Keanu Reeves niin se on varmasti hyvä ;)

Ruokapuolella on myös hiljaista koska vasta eilen päästiin markkinoille ostamaan hedelmiä ja vihanneksia. Lempihedelmäni appelsiinit olivat taas todella halpoja: 5 kiloa 1 YTL eli 0,50 EUR. Myös ihmetyksekseni markkinoilla oli tuoreita herneitä myynnissä!! :) Ostin niitä yhden kilon (1,5 YTL/kg) ja voi että kun olivat makeita. Tuli aivan kesä mieleen.

Ei sinänsä, säiden puoleen täällä on kovinkin kesäistä. Joka päivä aurinko paistaa pilvettömällä taivaalla ja mittarien lukemat nousevat aina 20 asteeseen. Auringossa jopa 30 asteeseen. Uskomatonta kun ajattelee että ollaan jo yli joulukuun puolivälin! Iltaisin tietenkin ilma viilenee nopeasti mutta yhä edelleen voi pelkällä kevyellä takilla olla ulkona.


Joulu lähestyy myös uhkaavasti ja minulle tiedossa on joka jouluinen traditioini eli riisipuuron keitto :) Se onkin ainoa tapa jolla juhlistan vanhoja perinteitä. Ehkä nyt joulun aikaan voisin myös alkaa juomaan kotiin kerääntynyttä glögivarastoa. Mieheni rakastaa glögiä ja juokin sitä vuoden ympäri. Minulle se menee alas ainoastaan juuri kylminä talvi-iltoina.

Kuukauden päästä olisi miehelläni kahden viikon loma taas tiedossa (opettajana olo on ihanaa), eikä meillä ole hajuakaan mitä silloin tehtäisi. Mieheni kotikaupunki ei kovin houkuttele kylmine ilmoineen ja lumineen, jota varmasti siihen mennessä on satanut. Viime vuonna käytiin Alanyassa, joka on kyl aivan liian pitkän ajomatkan takana (7 tuntia). Lähimailla ei oikein ole kiinnostavaa paikkaa joka olisi houkutteleva myös talvisin. Kappadokiassa kävimme myös pari kesää sitten, todella mahtava paikka, kesäisin! Vaihtoehdoiksi jäävätkin sitten idän ihmeet eli Urfa, Mardin, ehkä Hatay/Antakya. Nekään ei oikein talvella houkuttele. Pohjois-Kypros on myös lähellä mutta vaatii passia mieheltäni (uurastusta ja rahan menoa) sekä varmaan viisumia minulta, who knows. Eikä siellä varmaan ole myöskään mitään talvisin?! Luultavasti olemme siis vain kotona.

Rauhallista joulunalusaikaa kaikille täältä lämmöstä! :)

lauantai 13. joulukuuta 2008

Joulukuinen Mersin

 

Tässä kuussa ottamiamme kuvia Mersinin "talvesta".  Lämpötila ei vielä ole päivisin laskenut montaa kertaa alle 20 asteen. Yöt tosin ovat jo viileitä. Jotkut polttavat hellassa puuta, hiiliä tai mitä vaan käsiinsä saavat kotiansa lämmittääkseen joka johtaa koko kaupungin peittävään savupilveen. Tänä talvena erityisesti tämä savu tuntuu olevan todella kitkerä ja voimakkaan hajuinen. Auta jos vaan unohtuu pyykit ulos illaksi => uudestaan pesukoneeseen. Olenkin hoputtanut miestäni ikkunoiden ja ovien tiivistämisessä jottei se savun haju tule sisälle asti.

Tässä esimerkki:

 DSCF9251

Iltaisin ulosmeno on siis pyhä mahdottomuus. Voih, kunpa muuttaisimme nopeasti alueelle jossa näitä "savuttajia" olisi vähemmän....

Mutta nyt sitten lämpimimpiä kuvia:

IMG_4036

Mersinin kuuluisaa rantapuistikkoa

IMG_4085

Minä ja Hollannin sukulaiset rannalla

IMG_4089

Keräsimme lankoni vaimon kanssa pari kiloa rannalle ajautuneita simpukankuoria. Niistä tulee hienoja koristeita kylppäriin kunhan ne saan vain pestyä :)

IMG_4095

Välistä ihmettelimme myös notkuvaa sitruunapuuta isossa puutarhassa. Sitrushedelmien kausi on parhaimmillaan ja joka paikassa näkyy appelsiini, greippi- tai sitruunapuita.

Muita kuulumisia, vieraiden jälkeen tänään siivosin ja pyykkäsin koko päivän. Vielä on ainakin 3 koneellista pestävää jäljellä. Kodin joka huone on tällä hetkellä täynnä kuivuvaa pyykkia :) Ruokapuolella on ollut hiljaista vaikka pakastin on täynnä lihaa eri muodoissa.  Ei oikein nappaa syödä joka päivä lihaa sillä uhrijuhla on ainoastaan lihansyöntiä aamusta iltaan :)

Olen myös ilokseni huomannut, asiasta kolmanteen, että täällä Mersinissä käy SUOMALAISIA. Viime viikolla törmäsin Forum-kauppakeskuksessa kolmeen suomalaiseen (yhdellä oli turkkilainen poikaystävä mukanaan) sekä eilen suomalaiseen perheeseen; kaksi lasta sekä äiti. VAU! En keskustellut heidän kanssaan mutta myhäilin tyytyväisenä vieressä :) TOSI HIENOA nähdä suomalaisiä myös täälläpäin Turkkia ja vielä tähän vuoden aikaan :) Tervetuloa vaan lisää!

Mieheni toi vieraita meille illaksi joten minä tästä lähden valmistamaan teetä heille :)

Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

perjantai 12. joulukuuta 2008

Vuoden 2008 ikimuistoinen uhrijuhla

 

Tämän vuoden matka anoppilaan jäi muistoihini erityisesti tapahtumiensa takia. Aloitan alusta.

Lähdimme lauantaina kohti Pazarcikia jonne meidän ei ollut tarkoitus kiirehtiä ollenkaan, vaan rauhallisesti ajaa pysähdellen sekä matkasta nauttien.  Pysähdyimmekin kerran tien reunalle vihreän pellon vierelle.

Huomasimmekin että olimme pysähtyneet kuuluisan Adanan Incirlikin sotilastukikohdan viereen, josta esim. USA pommittaa/on pommittanut Irakia.  Sinne laskutui juuri iso sotilaskone, josta päättelimme sen olevan tuo tukikohta.

DSCF9024

Hsss...näitä sotilastukikohtia ei saisi valokuvata, mutta otimme riskin. Älkää kertoko kenellekään :D

Anoppilaan saapuessamme koimme yllätyksen: mieheni Marmariksessa asuva veli ja "ei terve" vaimonsa olivat tulleet lastensa kanssa yllätyksenä myös anoppilaan.  Siinä sitten puitiin tätä yllätystä koko ilta, koska tämä myös tarkoitti sitä että lapsiperhe nukkuu ainoassa lämmitetyssä huoneessa. Yhteen huoneeseen sai UFO:n eli infrapuna lämmittimen, mutta yksi perhe joutui nukkumaan ihan ilman mitään. Anoppini ja kälyni nukkuvat aina kylmässä huoneessa joten heitä tämä ei niin haitannut.  Jos olisimme tienneet että he ovat tulossa olisimme ottaneet mukaan Mersinistä meidän oman lämmittimen, täten kaikki olisivat lämpimiä.  Parin todella kylmän nukutun yön jälkeen (siellä lämpötilat oli öisin lähellä nollaa, päivisin about 15), saimme sumplittua huoneet ja lämmittimen niin että kaikki olivat tyytyväisiä.  Me saimme lämmittimen :D

Sunnuntai menikin sitten valmisteluissa sekä uhrattavan pässin ostossa. Me sekä Hollanista tullut lankoni uhrasivat tänä vuonna koska Marmariksessa asuvalla langolla ei ole kuulema yhtään rahaa (vaikka olemme kuulleet monelta taholta aivan muuta).  Tapansa mukaisesti  lankoni "ei terve" vaimo ei nostanut kättään missään vaiheessa auttaakseen edes yksinkertaisimmissa uhrijuhlan valmistelussa tai edes katsonut lastensa perään.  Meitä kaikkia ärsytti.

Tässä meidän poppoo (paitsi mieheni joka kuvasi) syömässä illallista: raakoja bulgurpullia, ns. yoğurma köfte, kaikkien paitsi minun suosikki, mutta söinkin vanhoja ruokia :)

DSCF9126

Uhrijuhlan ensimmäinen päivä, maanantai. Aamulla söimme kunnon aamupalan jonka jälkeen anoppini varaamat miehet tulivat uhraamaan uhrimme.  Tätä tehdessä en koskaan katso rituaalia vaan pysyttelen tiiviisti sisätiloissa.  Tänä vuonna Pazarcikin katuja ja etenkin markkinoita kävellessäni, joissa näitä eläimiä myydään, rupesin ensimmäisen kerran voimaan pahoin. Ajatus jo siitä että ne ovat nyt täällä mutta huomenna kuolevat (silloin oli sunnuntai) oli kuvottava. Onneksi sain tämän tunteen nopeasti tukahdettua, muuten juhla ei olisi kovin onnistunut.

Pässit teurastettiin, pilkottiin paloihin ja sisäelimet pestiin, sekä pakattiin. Heti teurastuksen yhteydessä jaettiin lähimmille naapureille heidän osansa ruhoista, muut tuotiin kotiin jossa yhteisvoimin luut eroteltiin sekä liha erotettiin hyvään rasvattomaan ja jauhettavaan rasvaiseen lihaan. Lankoni "ei terve" vaimo pakotettiin pyytämällä tekemään lihan paloittelua, mutta jo parin tunnin työn päästä hän tuli taas hellan viereen valittamaan kuinka väsyttää sekä päätä särkee, sekä nukkui. Haa, haluan myös mainita sen että lankoni on ainoa joka lasten perään katsoo, hän syöttää, nukuttaa, leikittää, käyttää vessassa, komentaa ja opettaa. Lankoni muutenkin työskentelee koko kesän 18  h päivässä ja kotona hänellä on vielä lapset katsottavana: öisin hän jopa herää lasten itkuun ja heitä lohduttaa.  Kahdessa vuodessa lankoni hiukset olivat muuttuneet aivan harmaiksi sekä polvet ovat jo alkaneet pettää. Kaikkia taas ärsytti.

Työt saimme kolmin voimin, minä, kälyni sekä Hollannin lankoni vaimon kanssa loppuun lähemmäs klo 20.00. Lihat pussitettiin ja pakastettiin.  Miehet grillasivat lihoja jo aikaisin päivällä joten illalla töiden lomassa me sitten uudestaan syötimme ja juotimme ihmiset, "ei terveen" nukkuessa lämpöisen hellan vieressä.

Toinen päivä alkoikin sitten tapahtumarikkaasti. Oli tarkoitus että kolme veljestä: mieheni, Hollannin lankoni vaimoineen sekä Marmariksen lankoni anopin kanssa kiertäisivät sukulaiset Gaziantepissa sekä appini kotikylässä, Evrissä. Autoon ei olisi koko poppoota lapsineen edes mahtunut.  Täten päätimme että minä, "ei terve" lapsineen sekä kälyni jäävät kotiin kun muut sukuloivat.  Minulle tämä oli kiva yllätys koska en oiken tykkää kierrellä sukulaisia, siellä on aina hirveä tungos ja päpätys. Syötetään ja juotetaan väkipakolla kunnes olet ähkyssä unohtamatta tietenkään naisten juorupiirit, joihin minunkin odotetaan osallistuvan.

"Ei terve" ei ottanut uutista kotiinjäämisestä hyvin ja pakkasikin kimpsunsa ja kampsunsa ennen ketään muuta lähtiäkseen oman äitinsä kotiin, koska myös he asuvat Pazarcikissa. Sinne hän sitten lähti lasten kanssa mitään sanomatta tai toivottamatta, kuten tapaansa kuuluu.  Tämä taisi olla miehelleni viimeinen pisara ja hän sitten räjähti. Hän ekaksi vaati isointa Hollannin veljeään puuttuman tilanteeseen jotenkin, koska vanhimmalla veljellä on suurin vaikutusvalta perheessä. Mieheni vaati että joku kertoisi langolleni ("ei terveen" miehelle) kuinka huonosti "ei terve" käyttäytyy eikä tämä ole hyväksyttävää. Loppujen lopuksi, puolitoista tuntisen matkan sukulaisten luokse, koko autossa ollut poppoo, anoppi sekä veljekset sekä veljen vaimo, antoivat piiskaa "ei terveen" miehelle. Kertoivat kaikki huonot kokemukset ja mitä "ei terve" on sanonut, tehnyt ja ollut tekemättä, niin Pazarcikissa kuin Marmariksessa viime kesänä. Kuinka istuu vain kun muut tekevät töitä. Kuinka epäkunnioittavasti hän käyttäyttyy niin lankoani itseään kuin muita sukulaisiamme kohtaan. Marmariksen lankoni istui koko matkan hiljaa, ei sanonut mitään. Läksytys oli pakko tehdä sillä koko asia oli jo karannut käsistä.

 

Jäimme kälyni kanssa kaksistaan, tiedottomina autossa käytävästä keskustelusta. Saimme täten rentouduttua koko päivän ilman lapsia ja mököttävää "ei tervettä". Siivosin kodin kaikki huoneet, veimme jauhettavat lihat jauhettavaksi, pussitimme jauhelihat sekä pakastimme ne. Loppupäivän katsoimme yhdessä telkkaria ja nautimme rauhallisuudesta. Tietty pari kertaa tuli myös tuttuja vierailulle toivottamaan hyvää uhrijuhlaa joten heidän kanssaan rupattelimme.  Muutenkin päivä sujui rattoisasti, siihen asti kunnes sukuloivat saapuivat kotiin. Marmaris lankoni oli aivan hiljaa, kaikki muutkin selvästi hiljaisia. "Ei terve" ei ollut tullut kotiin lastensa kanssa vaikka kello oli jo 23 joten anoppini todella vihaisesti vaati Marmaris lankoni hakemaan vaimonsa vaikka väkipakolla takaisin kotiin. Täällä Turkissa on tapana aina että naimisiin mennessä erityisesti juhlien aikaan anoppila on tärkeämpi kuin oma perhe, etenkin jos järjestetystä avioliitosta on kyse.  Anoppilassa autetaan, otetaan vastaan vieraita sekä syödään.  Morsian ns. siirtyy häiden aikana kotoataan anoppilaan, jonka jälkeen anoppi pitää huolta hänestä. Äidin sekä oman perheensä kanssa voi tietenkin tavata, keskustella ja vierailla, mutta yöt kuuluu olla siellä missä aviomieskin on eli anoppilassa.

Lankoni haki lapset sekä vaimonsa kotiin, he selvästi olivat tapelleet matkalla. Kaikki leikkivät vähän lasten kanssa, tuntui että jää alkoi sulaa.

Seuraavana aamuna (meidän viimeisenä aamunamme) huomasimme parannuksen "ei terveen" käytöksessä. Hän alkoi tulla keittiöön etsimään jotain tehtävää, mutta ei aktiivisesti tietenkään.  Aloimme myös itsekin olemaan positiivisempia "ei tervettä" kohtaan, koska täten palkitsimme hänen parannustaan. Juttelimme normaalisti ja selvästi päivän mittaan käytös parani. En tiedä sitten onko tämä minkälainen enne mutta olimme kaikki tyytyväisiä. Toivon mukaan Marmaris lankoni saa asiat kuntoon vaimonsa kanssa ja hänen käyttytymisensä paranee HUOMATTAVASTI.

Me suuntasimme Hollannin lankoni ja vaimonsa kanssa takaisin kohti Mersiniä tuona samaisena päivänä (keskiviikkona). Ennen lähtöä Hollannin lankoni läksytti vielä erikseen "ei tervettä" käytöksestään ja toivoi hänen parantavansa sitä. Ainakin "ei terve" tuli meidän perään vilkuttamaan, joka ei ollut tavanomaista :D

Saavuimme perille myöhään illalla ja söimme nopean illallisen. Eilinen päivä oli taas kiireinen mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa, kuvia tiedossa :)

Tässä siis meidän uhrijuhlan raportti. Tapahtumarikas ja TODELLA mielenkiintoinen juhla siitä tuli. Toivon mukaan kaikesta huolimatta tästä tulee käännnekohta "ei terveen" ja lankoni keskinäisessä suhteessa sekä suhteessaan muita kohtaan.

torstai 11. joulukuuta 2008

Kotona taas

Eilen tultiin takaisin kotiin mutta olen vielä kiireinen lankoni sekä vaimonsa kanssa ainakin huomiseen asti. Tämän takia raportti meidän todella mielenkiintoisesta ja tapahtumarikkaasta uhrijuhlasta on tiedossa vasta huomenna, jos ehdin kirjoitella :)

perjantai 5. joulukuuta 2008

Juhlatoivotuksia ja tauko....

Ekaksi hyvää itsenäisyyspäivää kaikille maailman suomalaisille :)
Valitettavasti en voi jokavuotisen traditioni mukaan sytyttää kahta kynttilää tänä vuonna koska olemme huomenna koko päivän matkalla kohti anoppilaa. Myöskään Linnan Juhlat jää väliin, valitettavasti :D

Sukulaisten kanssa päivät ovat olleet kiireisia ja täynnä toimintaa. Tänäänkin aamusta asti olemme hoidelleet lankoni asioita ympäri kaupunkia (esim. käyntikortteja painatettiin, rahaa vaihdettiin, käytiin vaihdattamassa henkilökortti). Justiinsa tultiin kotiin kahdesta kauppakeskuksesta jossa kateltiin jotain ostettavaa. Mitään ei löytynyt mutta ainakin vietimme taas rattoisia aikoja yhdessä. Kohta on pakko mennä pakkaamaan matkalaukkua huomista varten.

Me lähetetään käly bussilla meitä kotiin odottamaan jo huomenaamulla. Me varmaan päästään tien päälle vasta aamupäivästä. Pysähdytään ainakin Adanassa taas kerran, kauppakeskuksessa :D Illalla toivottavasti meitä odottaa Pazarcikissa lämmin huone (koska heillä on hella vain yhdessä huoneessa) ja ruoka. Odotan jo pelolla sitä kylmyyttä mitä siellä tulee olemaan. Ainakin 10 astetta täältä kylmempi, öisin lähellä nollaa. Me nukutaan vielä huoneessa jossa ei tule olemaan mitään isompaa lämmitystä.

Kuten jo tiedätte, meillä täällä juhlitaan ensi maanantaista lähtien 4 päivää uhrijuhlaa eli Kurban Bayramia. Näin blogin välityksellä toivotan kaikille juhlijoille lihaista ja rauhallista uhrijuhlaa :)

Tarkoituksemme on Pazarcikissa sunnuntaina käydä eläinmarkkinoilla valitsemassa "uhrimme" jonka sitten tietyn rituaalin mukaan uhraamme maanantaina, ekana juhlapäivänä. Yleensä eka päivä menee kokonaan lihojen pilkkomisessa ja pakkaamisessa sekä niiden jakamisessa tutuille ja tarvitseville (köyhille). Toisena päivänä on tarkoitus mennä apin kotikylään jossa asuu mieheni sukua. Sinne toivottavasti saamme koottua ison ryhmän sukulaisia jotta ei tarvitsisi kaikkia kiertää erikseen. Kylä on muutenkin todella alkeellinen ja tylsä mutta yhden päivän kyllä kestää. Samana päivänä käydään myös apin haudalla rukoilemassa.

Kolmas päivä on tarkoitus käydä aamulla Kahramanmaraksessa lankoni vaimon veljen luona, sieltä sitten suoraan takaisin kotiin.

Lintuparat joutuvat olemaan 4 päivää yksin ja olen vähän huolissani miten heille saan tarvittavan määrän ruokaa annettua, mutta paljon vain siementikkuja ja siemenlautasia tarjolle niin eiköhän ne pärjää.

Neljäs eli viimeisen päivän vietämme Mersinissä lankoni ja vaimonsa kanssa. Anoppi ja käly jäävät kotia Pazarcikiin. He lähtevät takaisin kohti Hollantia perjantaina aamupäivällä.

Haluan tässä myös mainita että blogissani tulee olemaan katkos näinä päivinä kun emme ole kotona eli kirjoitan ehkä, jos jaksan/ehdin, torstaina. Olen muutenkin viime päivinä todella vähän ehtinyt teidän muiden blogeja lukea joten pyydän anteeksi. Kunhan nämä vieraat lähtevät niin sitten pääsen taas vanhaan rytmiin takaisin.

Vielä kerran HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ ja HYVÄÄ UHRIJUHLAA! :)

maanantai 1. joulukuuta 2008

Ekat päivät vieraiden kanssa

Muutama päivä on nyt vieraiden kanssa vietetty ja meno on jos jonkinlaista. Anoppi ja käly tulivat torstai-iltana, mieheni isoveli ja vaimo lauantai-iltana. Sunnuntaina kävimme vain pari tuntia merenrannalla kävelemässä ja nauttimassa talviauringosta. Muut päivät olemme olleet kotona juttelemassa ja juoruamassa, tietenkin.. :) Aamupalapöydästä alkava juoruilu kestää iltaan asti ja koko suvun jäsenet sekä naapurit käydään läpi yksitellen. Iltapäivästä sitten alkaa ruoanlaitto joka kestää iltaan asti. Katoan aina välistä omiin puuhiini tietokoneen ääreen pieniksi hetkiksi. Iltaisin muiden katsoessa seuraamiaan tv-sarjoja minä luen omassa rauhassani kirjoja. Ovat jo minut outolinnuksi nimenneet :)

On kuitenkin ollut tosi hauskaa. Maha kippurassa nauretaan tarinoille ja vitseille. Hollannista tuli iso kasa tuliaisia kuten salmiakkia, juustoa (edam), teelajeja, mausteita sekä hieno musta satiinihame :) Tässä on muutenkin syöty ja juotu niin paljon viime päivinä että on varmasti kiloja tullut..

Ruokapuolella olen pitänyt kuria. Olen johdossa keittiössä ja teen usein suurimman osan ruoista. Ei mitään rasvaisia anopin ruokia vaan omia suomalaisia ruokia. Olen tehnyt peruna-purjokeittoa sekä omenpiirakkaa sekä kukkakaalipaistosta. Eilen paistimme hamsi-kalaa, joka kesti tosi pitkään. Hamsi on todella pieni kala ja paistettavaa oli 3 kg joten työtä riitti :) Onneksi kalat saadaan täällä valmiiksi perattuna, muuten työ ei loppuisi koskaan.

Tänään syötiin spagettia johonka käytimme lankoni tuomaa valmista kaupasta ostettua spagettikastiketta. Voi että kun oli hyvää. Täällä Turkissa valmistuotteet on tosi kalliita verrattuna itsetekemiin, joten me emme niitä ostele. Esimerkiksi Suomessa lempparini kalapuikot eivät maksaneet kuin noin euron per laatikko, täällä joudun maksamaan lähemmäs 3 euroa paketista, jossa on vain 8 puikkoa. Suomessa on 10. Suomen ja Turkin palkkatasoa vertaillessa ero on huomattava. Ne onkin täällä minulle luksus-ruokaa :)

Nyt imuroin netistä uusinta Mad men - sarjan uusinta jaksoa koska meidän antenniongelmat jatkuvat yhä edelleen. Nyt lähti jotkut turkkikanavatkin. Onneksi mieheni ja lanko jaksavat puuhata sen parissa. Tänään viettivät jo koko illan katolla antennilautasta väännellen ja käännellen. Täytyy varmaan vielä lisätä huominen Tudors-jaksoksin imurointilistalle.

Huomenna ollaan menossa markkinoille aamusta, iltapäivästä juorukerho taas kokoontuu. Saa nähdä miten tämä viikko jatkuu. Torstaina ollaan kuulema menossa vuoristoon, viikonloppuna lähdemme sitten mieheni kotikaupunkiin jossa ollaan 3-4 päivää korkeintaan. Siellä on tosi kylmä eikä anoppilassa ole hyvää lämmitystä. Yksi huone on vain lämmitetty muut huoneet kylmempiä kuin jääkaappi. Olenkin yleensä tullut sieltä nuhaisena takaisin kotiin.

Mersinissä lämpötilat ovat edelleen 20 lähellä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Mahtavaa!! :) Tänä vuonna talvi taitaa tulla myöhään..ei olla edes lämmitintä kaivettu vielä esille.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Turkkilaista musiikkia sunnuntain iloksi...

Olkaa hyva, Bedük - Automatik





Näin tämän videon eilen uutisissa ja heti jäi mieleen todella hauskana. Unohtamatta tietenkään laulua joka on mahtava...just hyvä bailubiisi. Varmasti ensi kesänä soi useassakin baarissa...

Videossa näytetty häät sekä sünnet (ympärileikkaus) juhlat on 90-luvun tyyliin tehty. Turkkilaista kulttuuria ja diskomusaa, all in one :)

Heille jolla ei youtube näy, alla oleva video toimii. Alussa muutaman sekunnin mainos.

perjantai 28. marraskuuta 2008

Yhden sanan haaste: only in English ladies...

 

Pakenin taas hetkeksi tänne blogimaailmaan teitä viihdyttämään. Blogitse haastoi minut tähän haasteeseen. Haaste aiheutti minussa aluksi hilpeyttä koska sana meme itsessään tarkoittaa tissiä turkiksi....hihih. Lapsettaa :) Mutta huomasinkin että kysely on aika vakava.

Here we go!

The most difficult part of this meme is, that you can only answer the questions with

a single word.

1. Where is your cell phone? Table

2. Where is your significant other? Sofa
3. Your hair color? Natural
4. Your mother? Helpful
5. Your father? Traveller
6. Your favorite thing? Chocolate
7. Your dream last night? Weird
8. Your dream/goal? Richness
9. The room you’re in? Living
11. Your fear? Snakes
12. Where do you want to be in 6 years?  Peace
13. Where were you last night? Home
14. What you’re not? Fat
15. One of your wish-list items? Horse
16. Where you grew up? Finland
17. The last thing you did? Showered
18. What are you wearing? Clothes
19. Your TV? On
20. Your pet? Birds
21. Your computer? Mini
22. Your mood? Relaxed
23. Missing someone? No

24. Your car?  Great
25. Something you’re not wearing? Bra :P
26. Favorite store? Clothing
27. Your summer? HOT
28. Love someone? Yes
29. Your favorite color? Red

30. When is the last time you laughed? Evening
31. Last time you cried? Yesterday

The other part of the challenge is to nominate five people to take up the challenge on their own blogs. Eli seuraajani tälle tiss.....siis memelle ovat seuraavat bloggaajat:

1.  Elegia

2. Sateenkaari

3.  Ekku

4.  Itkupilli

5. eurabia

Onnea voittajille ja toivon mukaan meme hölskyy pian myos heidan blogeissaan :)

torstai 27. marraskuuta 2008

Kyllä on ollut kiireitä!

 

Tämä päivä on ollut aamusta asti yhtä menoa ja meininkiä. Tuntuu että siivoaminen tai jonkun paikan järjestely ei koskaan lopu. (Itkupilli, seuraava kohta sinua varten :D) Tänään olen aamusta klo yhdeksästä lähtien pessyt parvekkeet, järjestellyt vieraiden huoneet sekä petaamaalla valmiiksi heidän petinsä, tein ruokaa, pesin vessat, laitoin kaikki pöytäliinat ja viltit koneeseen, tiskasin, imuroin, pyyhin pölyt, putsasin lintujen häkit ja vaihdoin kanarian alustan kokonaan koska alakerran linnut syövät sanomalehtien läpi :)  Tuolla välillä pystyin lepäämään n. 45 minuuttia kunnes mieheni soitti Adanasta että ovat tulossa.  Mieheni tänään meni siis Adanaan hoitamaan meidän lapsettomuusraporttia sekä joitain auton huoltoja. Huollot tehtiin nopeasti mutta tietenkin, valtionsairaalan tavoin, taas tuli ongelmia raportin saamisessa!

Kuulema mieheni pitää käydä urologin puheilla ennen kuin raportti voidaan virallistaa. Ja tätähän ei tietenkään kukaan muistanut kertoa ekalla kerralla.  Ja kaikkein parasta tässä kaikessa on se, että sairaalan urologien kaikki ajat vuodelle 2008 ovat täynnä joten vasta tammikuussa voidaan ehkä saada aika varattua.  Mutta lääkärit, kun viekkaita ovat, keksivät tähän ratkaisun: yksityisvastaanotto, eli jos on kiire saada raportti niin maksa 125 YTL eli noin 60 EUR niin pääset heti vastaanotolle. Uskomatonta!!! Tammikuussa on ilmaista, tietty. Me aiotaan odottaa tammikuulle sitten mutta ärsyttää että tää koko homma venyy ja venyy.

Tänä iltana anoppi ja käly saapuivat joten seuraava viikko on kiireinen. Pahoittelen jo nyt jos en ehdi vastailla kaikkiin kommenteihin tai en postaile useasti. Välistä kyllä mun on pakko karata blogimaailmaan :) Hyvää viikonloppua jo nyt kaikille!! Minä lähden silittämään.

tiistai 25. marraskuuta 2008

Päivä on lähtenyt käyntiin..

 

Meillä on ollut pari päivää ongelmia telkkarin kanssa. Kaikki ulkomaalaiset kanavat on hävinnyt ja ongelmaa ratkaistaan kyl, mutta se kestää. Olenkin käyttänyt pari päivää TEHOKKAASTI kodin puunaukseen.

Tämän päivän tarina:

Mies lähti kouluun klo 9.00. Ajattelin katsella vähän aikaa jotain viihdyttävää tv-ohjelmaa (turkkilaista, kun vaihtoehtoja ei ole) ja asetuin taas telkkarin ääreen. *Klik* telkkari auki, jaahas joku keskusteluohjelma jossa vieraana Itä-Turkin naisia. Mistä he keskustelevat? Kunniamurha näyttää olevan pääosassa, sivuosissa vahvaa osaa näyttelevät moniavioisuus, virallinen henkilöllisyyden puute (eivät ole näemmä rekisteröitujä kansalaisia), 10 lasta, avioero. Aha, yksi naisista sekosi ja rupesi hakkaamaan muita.. 5 minuuttia riitti, liikaa yhteiskunnallisia ongelmia yhtä aikaa.  Seuraavalla kanavalla näyttää olevan Seda Sayan, itsensä Turkin suosituimmaksi keskusteluohjelman vetäjäksi julistanut plastikkakirurgian ihme, ikinuori nelikymppinen. Mistä hänen ohjelmansa tänään puhuu?  Istanbuliin ennustettu maanjäristys, ahaa, mielenkiintoista. Mutta mitä ihmettä??!! Asiantuntijoilta esitetyt kysymykset: Voivatko naiset tuntea herkemmin maanjäristyksen? Miten kasvit ennustavat maanjäristyksen? Ei hemmetti mitä tämä on taas, huuhaata! *Klik* Telkkari kiinni ja töihin!

Aamusta asti olenkin päässyt kunnolla työn makuun: pesin kaikki ikkunat, kaksi koneellista pyykkiä on jo kuivumassa, kolmas pyörii, puhdistin lintujen häkit sekä illaksi valmistin vanukaskakun.  Kakun teko on todella helppoa. Tarvitset vain pussin vanukasta, 750 ml maitoa, petibör - keksejä ja päälle jotain koristeltavaa kuten esimerkiksi kookoshiutaleita tai pähkinärouhetta. Keksit toimivat pohjana ja välilevyinä kakussa. Pohjaksi levitin kaksi kerrosta petibör keksejä sopivaan reunalliseen astiaan, sen päälle kerros vanukasta. Toinen kerros keksejä (tällä kertaa vain yksi kerros riittää), taas vanukasta, kerros keksejä ja päälle vielä vanukasta.  Anna vanukkaan jäähtyä hiukan itsekseen ja sitten jääkaappiin kylmään. Ennen tarjoilua päälle koristeet ja voila, todella maukas ja helppo kakku on valmis :)  En tiedä onko Suomessa pussivanukkaita myynnissä, en ole kiinnittänyt huomiota. Toivon mukaan :)

Ruokaa ennen pitäisi käydä vielä kaupassa ja illalla silitän.  Huh huh, työtä riittää mutta ihanaa kun koti on puhdas!! :)

Aurinkoista tiistaita!! :)

maanantai 24. marraskuuta 2008

Suomalaiset outoudet :D

Ritva haastoi minut kertomaan suomalaisista tavoista joita ollaan pidetty outona uudessa kotimaassani. Tässä tulee :)

Mun tavat pyörii aika paljon ruoan ympärillä kun ei lapsia vielä ole. Parhaimmat shokit on siis vasta tulossa :D En pysty odottamaan niitä kauhistuneita ilmeitä kun lapsi viedään rattaissa parvekkeelle nukkumaan talvella, jopa SATEESSA! :D

1. Salaatit ja salaattikastikkeet. Mieheni suku ja ystavani ovat olleet ihan puukalikalla lyotyja kun olen heille esitellyt itsetekemia salaatinkastikkeita jossa on yrtteja, oljya, hunajaa, balsamicoa seka monia muita mausteita. Hunaja erityisesti on heidan mielestaan todella outoa! Samoin esimerkiksi laitan yleensa aina porkkanasalaattiin appelsiinipaloja seka puristan appelsiinimehun sen joukkoon, tai kaytan joskus omenia vihersalaatissa. Ei ne ymmarra etta HEDELMIA voi kans kayttaa salaatissa.

2. Se etta voin olla kotona 24 h ja että minulla on vain kourallinen ystäviä joita en halua tavata joka päivä, kuten mieheni omia ystäviään. En myöskään ole kovin usein omaan sukuuni yhteydessä. Olen siis vähän sisäänpäin kääntynyt ja tämä on kait suomalainen ongelma. Mieheni on tosi sosiaalinen ja haluaa kokoajan mennä jonnekin, minä en. Parhaani mukaan kyllä yritän aina myötäillä mieheni haluja.

3. Kala. Syön joka viikko pari-kolme kertaa kalaa, yleensä tonnikalaa. Tämä on miehelleni todella outoa ja aina kysyy että TAASKO syöt kalaa :) Rakastan sitä ja pyrin tekemään myös miehelleni useasti jotain kalasta.  Suomessa vieraillessani syön myös JOKA päivä jotain kalaa. Sitä on niin helposti saatavilla ja todella maukasta. Suomi on ehdottomasti kalan maa.

4. Vaatimattomuus rahan käytössä. Tämä on kait yksi asia jonka olen huomannut itse verratessani tuntemiini turkkilaisiin naisiin. Se että en ostele vaatteita kun n. 1 vaate/kk ja käytän kaikkia vaatteitani vuosia, vaikka raha ei ole ongelma, on outoa monen naisen mielestä. En myöskään käy kampaajalla kuin kerran pari vuodessa. Minun asemassani oleva turkkilainen nainen käyttää huomattavasti enemmän rahaa omaan ulkonäköönsä kuin minä, mieheni ei kyllä valita :D Mielummin säästän rahat johonkin muuhun.

5.  Kirpparit! Täällä Turkissa ei kirppareita ole missään, on melkein jopa häpeä pitää päällään jonkun toisen pitämää vaatetta tai käyttää käytettyä tuotetta. Yleensä köyhille jaetaan vanhoja vaatteita, koska heillä ei ole varaa niitä itse ostaa. Suomessa käydessäni käytän suurimman osan rahoista kirppareilla vaatteisiin ja kodintekstiileihin/välineisiin.  Todella moni vaatteistani onkin käytettyä, samoin jotkut keittiön välineet. Apua jos joku saisi tietää!! :D Täällä Turkissa vaikenen visusti ostamieni tuotteiden alkuperästä ja kerron että ne on kaikki mun vanhoja vaatteita jotka jäi Suomeen. Minulle ja monelle suomalaiselle normaali asia, turkkilaisille todella outo.

Sateinen maanantai, kurjuus!

 

Koko viikonlopun sade ei näemmä riittänyt vaan se levittäytyi viikollekin. Yöt, päivät on nyt satanut kivasti h2o:ta joten kadut tulvii, ihmiset murjottaa ja muutenkin, elämä on ihanaa :D

Rain

  No jaa, eipäs kuitenkaan liioitella. Tällä viikolla on taas säpinää! Torstaina mieheni menee Adanaan palauttamaan meidän kaikki tarpeelliset laput lapsettomuusraporttia varten. TOIVON että ne eivät keksi jotain lisättävää tai väärää niistä (ei olisi eka kerta). Sitten on viela joitain autoon liittyviä tarkastuksia, jonka takia päätin etta en viitti mukaan lähteä. Kotiintullessaan tarkoitus olisi etta mieheni nappaa mukaansa anopin ja kälyn jotka tulisivat bussilla Adanaan. Ihanaa taas päästä saman katon alle anopin kanssa. Onneksi lauantaina on tulossa mieheni isoveli vaimoineen jotka ovat MAHTAVIA, muuten ei pää kestä.  Mieheni marmariksessa asuva veli on myös kutsuttu b*tch vaimonsa sekä lastensa kanssa, mutta en usko että he pystyvät tulemaan. Heille on joka vuosi tullut "yllätyksenä" uhrijuhla, eikä rahoja ole saatu koottua kasaan. Harmi, sillä veli työskentelee aamu viidestä keskiyöhön asti koko kesän ja talvisin sitten koko päivän maalaustöissä.

Eipä siinä mitään, en ole kovin innokas haluamaan sitä veljen vaimoa tänne. Se ei tee YHTÄÄN mitään, valittaa lapsistaan (joita ei koskaan hoida), ei tehnyt meille kertaakaan ruokaa kun olimme KUUKAUDEN hänen kotonaan, jos jonnekin yhdessä mennään niin lapset on MEIDÄN hoidettavina, hän istuu eikä edes välitä jos joku lapsista kaatuu ja naama on verillä (tapahtui Marmariksessa, minä lopulta putsasin lapsen nassun ja tyynnyttelin kun itki), ei kiitosta, ei hyvää huomenta tai hyvää yötä. Siis täysi B*TCH! Voi tästä tekisin vielä ison listan mitä kaikkia loukkauksia hän on mieheni perheelle tehnyt, mutta antaa olla. Kaiken lisäksi hän väittää kaikille kuinka on niin hyvä muslimi, rukoilee 5 kertaa päivässä ja on niiiiin hyvä kaikille. Joo, nähtiin. Hänen kotiinsa tulleet vieraat jopa me vastaanotimme (ekaa kertaa tavattiin), tarjoiltiin teet sekä ruoat, kun hän oli vaan keittiössä tai omassa huoneessaan "nukkumassa".  

Eilen, mä lähdin heti aamusta vierailulle ystävieni luokse. He olivat kutsuneet ufak_mersin1 joitain talossa asuvia naisia teelle joten minä päätin mennä auttamaan sekä olemaan vähän "isosiskona" heille.  Vieraat olivat todella viihdyttäviä ja aika meni rattoisasti. Iltapäivästä mieheni haki minut ruoka-ostoksille Carrefouriin.  Ostimme isot määrät juomista ja ruokaa. Isot hypermarketit on hyviä juuri silloin kun ostat isoja määriä. Heillä on usein tarjouksia isoista juomista (2,5 l ja 3 l) sekä kuivaruoasta sekä pesuaineista (oma valikoima). Saimmekin todella hyvällä voitolla ostettua kaiken tarvittavan. Tietenkin vähensimme tästä auton polttoainekulut.

Yleensä kaiken muun me ostamme alakerran BIM:stä joka on myös ns. halpaketju. Heillä on omat tavaramerkkinsä joita myyvät jopa puoleen hintaan isoista merkkituotteista (esimerkiksi juomat). Olenkin aina huomannut että BIM on tasaisesti halpa, samoin Şok (toinen halpaketju). Heidän tarjouksiaan seurailen hyvin useasti. Me ollaan kiristetty vyötä tästä kuusta lähtien, koska oma asunto on tosiaan haaveissa. Sen takia kaikki turha kuten vaatteet, tekniikka, herkut, ulkonasyömiset jäävät kokonaan pois seuraavaan kesään asti. Tietenkin aina kaikki tarpeet tyydytetään, mutta jos ei tarvetta ole, sitä ei osteta.

Tänään on myös opettajien päivä. Mieheni lähtikin siis hyvillä mielillä kouluun. Kaikille opettajille hyvää opettajien päivää (vaikka siellä Suomessa ei sitä juhlita) :)

lauantai 22. marraskuuta 2008

Häpeäpilkku

Vastaan Ebrun haasteeseen kotini häpeäpilkusta. En nimeä ketään jatkamaan mutta halukkaat voivat sen blogiinsa napata :)



Säännöt:

Laita blogiisi kuva ja selitys siita paikasta/asiasta kodissasi mista et pida. Mika sinua arsyttaa/havettaa/ mihin haluat muutoksen. Sen jalkeen haasta 5 muuta blogia esittelemaan heidan arsytyksiaan.



Minun valitettavasti ISO häpeäpilkkuni on seuraava:





Meillä on yksi huone jota me emme juuri käytä. Se on ns. varastohuone jonne kerääntyy kaikki tarpeeton ja tarpeellinen odottamaan käyttöään "sitten joskus". Matkalaukut ovat täynnä vaatteita, kuihtuneita kodintekstiilejä (mieheni mukaan niitä ei heitetä pois, ei), peittoja, kenkiä, hattuja, ties mitä. Laukkujen takana on kaikkea mahdollista tyynyistä isoihin säilytyspusseihin sekä mieheni paperivarasto. Edessä on lintujen vanhat häkit, aina valmis piknik kori ja vielä kaiken lisäksi pyykkikori odottamassa pyykkejä jotka kuivatan näin sateisina päivinä tuossa samaisessa huoneessa. Ylimääräisiä kaappeja ei ole (kaikki aivan täynnä) eikä säästöbudjetilla uusia ostella, etenkään vuokrakämppään, joten kaikki on heitteillä. Tänään vielä pahensin tilannetta päättämällä ottaa härkää sarvista ja etsiä talvivaatteet sekä peitot/lakanat jo esillle tuon rykelmän sisästä (se on yhtä etsimistä välillä). Tämä päivä on pahin ja parhain hetki ottaa kuva haastetta varten :) Yleensä kun olen tavarat taas saanut johonkin järjestykseen peitän koko homman kauniilla peitteellä joten koko häpeäpilkku katoaa. Out of sight out of mind, eikö? :D Mutta kyllä hävettää......*posket punaisena*

Eilinen ilta

Eilen illalla meille tuli taas vieraita kokkailemaan. Tällä kertaa tapasimme täytettyjen paprikoiden merkeissä :) Teimme myos viininrypälelehtikääryleita (sarma). Kun vauhtiin olimme päässeet täytimme myos munakoisoja sekä kesäkurpitsoja. Suuri kattila täyttyi äärimmilleen ja herkuttelimme sitten yhdessä työmme tuloksilla. Ihan hyviä niistä tuli. Ruoan jälkeen katsoimme myös leffan The Hunting Party, joka oli ihan hyvä. Suosittelen! Leffa on tositarina amerikkalaisista uutismiehistä jotka raportoivat Bosnian sodasta ja päättävät etsiä sotarikollisen jota länsimaat eivät ole vuosiin löytäneet. Avointa kritisointia länsimaiden toimista sotarikollisten löytämiseksi. Erilainen leffa tosiaan :)

Joskus annamme vieraille ylitsejäävästä ruoasta paketin kotiinvietäväksi esimerkiksi jos perheestä ei joku ole päässyt tulemaan. Eilen tytötkin saivat ison kasan ruokaa seuraavalle päivälle syötäväksi :) Sunnuntaina on minun tarkoitukseni mennä heille kylään.

Saimme myös eilen uutisia siitä että mieheni Hollannissa asuva vanhin veli on viikon päästä tulossa tänne vaimonsa kanssa kahdeksi viikoksi. He ovat todella hauskoja ja suosikkisukulaiseni koko mieheni puolelta joten olen todella iloinen että he pääsevät taas tänne lomailemaan. 8. joulukuuta alkaa uhrijuhla jolloin meidän on yhdessä tarkoitus mennä taas mieheni kotikaupunkiin yhdeksi tai kahdeksi päiväksi (kuinka kauan pää kestää). Kuitenkin tätä ennen meillä on 10 päivää aikaa lomailla Mersinissä, tosin mieheni on töissä joten minä pääsen sitten kierrättämään taas vieraita ympäriinsä. Sopii :)

Täksi päiväksi meillä ei ole mitään ohjelmaa. Taitaa mennä aika rennosti vaikkakin ulkona on upea auringonpaiste. Mieheni nukkuu vielä sikeitä ja minä odottelen hänen heräämistään jotta päästään aamupala syömään.

Hyvää lauantaita kaikille :)

torstai 20. marraskuuta 2008

Hei kurkkijat, tässä teille kurkittavaa!

Ekaksi aloitan makkarista. Kuvat on otettu illalla.

DSCF8950

DSCF8946

Sitten kylppäriin, jossa meidän kaapisto on aika surkea. Tällä tasolla jossa me pidetään kosmetiikkatuotteita ei ole yhtä ovea.

DSCF8942

Alatasolla on vasemmalla mieheni tuotteet, oikealla minun.Takaosalla sitten kaikkea mahdollista. Ei ole mitenkään esteettinen mutta toimii meillä. Toimituksen huomio, mulla on makkarissa oma meikkipöytäni jossa pidän omat meikkini yms voiteet. Kylppärissä mulla on ainoastaan piilolinssijutut sekä hammasharja.

Tässä suljettuna. Puuttuvan oven tilalle tein tuollaisen verhon. Ovennapissa taasen roikkuu tuoksupussi :D

DSCF8944

Ja finaalissa: jääkaappi.

Markkinoiden takia kaappi pursuaa taas tavarasta.

DSCF8939

Ylähyllyllä pidän aina aamupalajuttuja kuten juustoja, voita ym. nopeasti tarvittavia eineksia. Sen alapuolella on ruokatavarat sekä säilykkeet. Mieheni suosikit. Kahdella alimmalla hyllyllä on sitten hedelmät, vihannekset ja muutamat juomat sekaisin. Samoin vihanneslaatikot ovat täpötäynnä! Ovessa on meidän pahat tavat: Smirnoff, punaviinipullo (avattu, vähän jäljellä) sekä alatasolla salmiakkikossua :D Hyi meitä!

Meillä on oikeastaan kaksi jääkaappia. Toinen kaapeista on huomattavasti pienempi ja käytimme sitä ennen uuden ostoa Istanbulissa. Se on mieheni muisto opiskeluajoiltaan joten kaappi on jo mahtavat 15 vuotta :D Mitään ongelmia ei kuitenkaan siinä ole, toimee moitteettomasti. Se sijaitsee tämän vieressä mutta pidämme sitä päällä ainoastaan kesäisin kuumiin aikoihin jolloin Mersinissä on pakko suojata kaikki kuiva-aineet kuten jauhot keitot jauheet, jääkaappeihin. Muuten kosteus ja ötökät valtaavat ne (kokemusta on). Tällä hetkellä se on telakalla ja toimii normaalina kaappina.

HUH...helpotuksen huokaus...

Ihanaa!! NYT se on ohi! Ei tartte enää stressata tätä kansallisuusasiaa vaan ainoastaan odottelen tästä lähin postipoikaa ja sen tuomaa hyvää uutista. Mitä tänään siis tapahtui? Suoraan sanottuna koko "komission" haastattelu oli aika turha juttu.

Aamulla me herättiin jo klo 7, kiitos Luonto-Äidin joka päätti että ukkosmyrskyn aloituspaikka on JUST se meidän makkarin viereinen sähkötolppa! Voi luoja mikä räjähdys! Siis aivan kuin viereinen talo olisi romahtanut räjähdysten kera. "Kiva" herätys!! Kummatkin hypättiin kauhuissamme sängystä ulos, mieheni juoksi jo ikkunaan. Mitään ei tietty näkynyt ja pari uutta salamaa vähän kauempaa kertoi että Luonto-Äidin herätyskello oli siis hälyttänyt. Kiitos tuon tehokkaan herätyksen, sain hirveän hedarin joka kesti koko aamupäivän.

Tapaaminen pormestarin luona oli klo 13.30 ja olimmekin paikan päällä hyvissä ajoin. Meidän lisäksi oli ainakin 9 muuta paria saapunut kuulusteltavaksi joten pelkäsimme että tää koko juttu kestää koko päivän. Isot kihot saapuivat ja show alkoi. Liukuhihna tyyliin muita pareja alettiin kutsumaan sisään kokoushuoneeseen jossa komissio istui. Sisällä ei näemmä viihdytty kuin pari minuuttia per pari. Aloin jo miettiä että onpas tämä helppo juttu, kunnes vuoro tuli minulle.

Komission kysymykset olivat aivan naurettavan helppoja. Mistä olet kotoisin, kuinka kauan olette olleet naimisissa, missä asutte, käyttekö ulkona syömässä, missä kouluja olet käynyt ja voila, se oli ohi! Lopuksi kaikki isot kihot nöykyttelivät tyytyväisinä joten luulen että kaikki meni hyvin. Ainakin vastasin kaikkiin kysymyksiin ihan ok, tosin jännitin niin paljon että pari kielioppivirhettä vilahti joukkoon :) Kuitenkin yksi isoista kihoista sanoi että puhun parempaa turkkia kuin he :D Odotin kyllä jotain kysymystä Atatürkistä mutta näemmä tämä ei ollut tärkeää heidän mielestään. Huokaisin helpotuksesta kun pääsin ulos sieltä salista ja naamani oli kuin aurinko. Kaikki on nyt siis ohi!!

Kokouksen jälkeen kävimme kirjakaupassa vaihtamassa vanhoja kirjojani uusiin. Vielä sitten kotiin saavuttuamme kävimme markkinoilla täydentämässä jääkaappia, joka tällä hetkellä onkin aivan täynnä. Seuraavassa postauksessa aionkin tyydyttää kurkkijoiden tarpeita kolmella kurkittavalla: jääkaappi, makkari ja kylppärin kaappi :)

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Merhaba taas kaikille! :)

 

Pari viime paivaa on mennyt kotioloissa, koska ulkona on KYLMA! Tai no...alle 20 astetta, mut öisin se laskee jopa 12 asteeseen. Apua! Piti jo se farkkutakkikin kaivaa kaapista, vai olisikohan untuvatakki jo sopiva...jaa.

Näitä kysymyksiä ja muita olen näinä päivinä miettinyt. Olen myös huomannut että vuosi täällä Mersinissä on muuttanut minun käsitystäni kylmästä (yllä esimerkki) sekä vastustuskykyäni kylmään. Nuhaa on minulla ja miehella jo vaikka maataan kahden superlämpimän peiton alla öisin ja päivisin on jo paksut sukat seka lämpimät sisätossut käytössä.  Viime talvena (meidän eka talvi, Istanbulin kylmien talvien jälkeen) me naureskeltiin ja heitettiin huulta muille paikallisille koska he 10 asteen lämpötiloissa kävelivät Michelin-miehen tavoin ulkona paksuissa untuvatakeissa ja housuissa! Taitaa tänä vuonna pilkka osua omaan nilkkaan...

Huomenna on myös tärkeä haastattelu edessä, se viimeinen osa kansalaisuushakemuksessa. Olen jo miettinyt kuumeisesti mitä laitan päälle. Olisiko Turkin maajoukkueen pelipaita sopiva vai pitäisikö hillitysti tyytyä Suomi - t-paitaan, enhän halua olla liian innokas :D  Ehkä kuitenkin tyydyn vain mustiin housuihin ja siistiin neuleeseen.  Atatürk on myös takataskussa, kansallislaulun kanssa. Vaikka ei kysyttäis niin kyllä aion sen siellä lirauttaa perkele! Ehkä saan säälipisteitä huonosta lauluäänestä.

Ruokapuolella on köykissä tällä viikolla ollut ahkera kokki. Tuoreista papuista tein kasvispaistoksen, yhtenä iltana söimme hampurilaisia, tänään tein taas "happamia lihapullia" (turkiksi eksili köfte, suora suomennus). Hämmästeleville lihapullat on tehty bulgurista sekä täysin rasvattomasta jauhelihasta. Ne sekoitetaan mausteiden kanssa keskenään, pyöritetään pieniksi palloiksi jonka jälkeen ne keitetään vedessä. Yleensä niitä tehdään paljon yhdellä kertaa ja suurin osa pakastetaan tulevaisuutta varten. Mekin tänään söimme viimeiset pakkasessa olevista. Onneksi Uhrijuhla lähestyy taas jolloin anoppi ja käly pääsevät töihin.  Pitääkin vähän antaa kaasua anopille kuinka hyviä ne olivat että kuinka niitä taas kaipailen... :D

Kodin sain myös kuntoon ja siivottua. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ja mitä eniten rakastan talvessa on se että voi ilman erikoista syytä käpertyä rakkaani kainaloon milloin vaan :)

Kerron huomenna kuulumisia haastattelusta. Pitäkää peukkuja!

 

P.S Maamaa, Ebrufin ja Sateenkaari ovat lähiaikoina avanneet ovensa kotinsa huoneisiin ja kaappeihin, ehkä minäkin uskallan vielä tehdä saman tempun.

maanantai 17. marraskuuta 2008

Jotain vanhaa, jotain lainattua...

 

Löysin taas nettiä selatessani mahtavan sivuston jolta lainasin muutaman kuvan puhumastani vanhasta Mersinistä.  Vanha Mersin tarkoittaa siis aluetta jossa ensimmäiset Mersinin rakennukset on rakennettu ja siitä lähtien niiden ympärille on rakentunut ostos - ja asuinalueita. Nykyään nuo ensimmäiset rakennukset on sekoittunut uusien rakennusten sekaan ja ovat aika epäsuosittuja koska niiden pohjasuunnitelmat on todella epäkäytännöllisiä verrattuna uusiin taloihin, joissa myös pinta-alaa jokaisella asunnolla on huomattavasti enemmän.  Asukkaiden köyhyydestä (meidän alueella asuu korkeintaan keskitason väkeä) ja innottomuudesta johtuen vanhatkin talot ovat todella huonossa kunnossa. Kaupunki kyllä vuosittain muutaman talon restauroi entiseen kuntoonsa.

Näissä kuvissa vanhoja taloja näkyy vain parissa kuvassa, mutta saatte ainakin kuvan alueesta, jossa me asumme ja kävelemme useasti viikossa.  Nämä kaikki vanhat alueet ovat jo ränsistyneitä ja aika kuluneen näköisiä mutta ovat tärkeä osa Mersiniä. Rantakadut, uudet upeat rakennukset, puistomaiset asuinalueet ovat kaikki huomattavasti kauniimman näköisiä ja niistä olen jo aikaisemminkin kuvia tänne lisännytkin. Pohjakuvani tässä blogissa kuvaa myös pääosiltaan tätä uutta puolta.

Tekemäni kansion löydätte täältä.

Ja alkuperäinen sivusto, josta löytyy 80 000 kuvaa kaikkialta Turkista löydätte täältä.

Omaa tuotantoani aion lisätä vielä tämän viikon sisällä kun VIHDOIN menen pormesterin haastateltavaksi kansalaisuushakemukseni johdosta!! Jippii!! Pormestarin virkarakennusta ympäröi vanhimmat talot koko Mersinissä ja aionkin niistä pari kuvaa teille näpsätä.

Hyvää alkuviikkoa kaikille! Mä rupean tenttaamaan kansallislaulua ja Atatürkin elämänkertaa :D

lauantai 15. marraskuuta 2008

Tervetuloa talvi!

 

Täällä Turkissa (puhun nyt erityisesti Mersinistä) on tapana että syksyisin lattioiden paljaat pinnat peitetään mahdollisimman tiiviisti matoilla talven kylmyyden varalle. Suomessakin sama tapa on, mutta ei niin perusteellisesti kuin täällä. 95 % taloissa ei ole lattialämmitystä tai minkäänmoista erillista lämmitysjärjestelmää talveksi. Suurissa osissa asuntoja on kyllä ilmastointilaite/laitteita jolla saa huoneet lämpimäksi mutta kovin moni niitä ei koko päivää pidä päällä koska sähkö on kallista. Muina lämmityksen keinoina täälläpäin on infrapuna lämmitin (ns. UFO) tai puilla/hiilillä lämpeävä hella, joka asennetaan aina syksyisin ja puretaan keväisin.  Istanbulissa mahdollisuutena on vielä maakaasulämmitin joka lämmittää kodin patterit ja käyttöveden maakaasulla. Tänne Mersiniin ei vielä maakaasuverkostoa ole tuotu mutta kovasti lupailevat seuraavien parin vuoden sisällä tämänkin tapahtuvan (kunnallisvaalit lähestyvät, tyhjiä lupauksia satelee).

Takaisin mattoihin. Tänään mekin otimme härkää sarvista ja vaihdoimme talvimattoihin. Kunnon mattopesurin avulla lattioistakin saatiin putipuhtaat joten nyt kelpaa taas asustella! Ainakin seuraavat pari päivää jonka jälkeen pöly on jo peittänyt kaiken. Mulle jäi vielä makkarin mattojen vaihto ensi viikolle, sekä verhojen ja muiden peitteiden pesu.  Tässä on meidän lopputulos:

Olkkari näyttää nyt tältä

DSCF8923

DSCF8924

Ja keittiö

DSCF8932

Tervetuloa vaan kylmät ilmat, teitä ei täällä pelätä :)

Hyvää viikonloppua kaikille!

perjantai 14. marraskuuta 2008

Päivän lopputulos


Koko päivän uurastuksen jälkeen lopputulos oli tämännäköinen:




(huono kuvanlaatu, olen pahoillani)


DSCF8920



Ruokana oli siis tomaattikeittoa, uunissa lihapullia vihannesten kanssa sekä jälkiruoaksi suklaa-chilikakkua. Kakku lässähti vähän, joten kuva ei ole parhaimman näköinen mutta maku oli hyvä :)


Lopputuloksena oli hyvin tyytyväinen mies joka kyllä vieläkin kyselee että oliko tänään joku erikoinen päivä kun tälläistä tein. Ei hänelle tule mieleen edes mikään merkkipäivä :D


Ohjeita:


Tomaattikeitto


1 rkl oliiviöljyä


2 kpl valkosipulinkynttä


1 kpl sipuli


500 g tomaattia


1 kpl kasvisliemikuutio


1⁄2 tl sokeria


1⁄2 tl mustapippuria


1 tl kuivattua basilikaa


1 tl kuivattua timjamia


1 tl suolaa


8 dl vettä



  1. Kuullota murskatut/paloitellut valkosipulinkynnet ja pieneksi silputtu sipuli oliiviöljyssä.

  2. Lisää sekaan pieneksi kuutioidut tomaatit (poista kova keskusta) , mausteet ja vesi.

  3. Anna kiehua hiljalleen 20-25 minuuttia

  4. Valmiin keiton käytin vielä blenderissä jolloin siitä tuli ihanan täyteläistä.

Suklaa - chilikakku (mudcake)


200 g tummaa suklaata (käytin maitosuklaata)
200 g voita
200 g sokeria
4 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2-3 tl chilipippuria (jauhetta)
1. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa, lisää chilijauhe ja sekoita tasaiseksi.
2. Vatkaa munat ja sokeri paksuksi vaahdoksi ja lisää suklaa-voiseos, siivilöi joukkoon vehnäjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu.
3. Kaada taikina irtopohjavuokaan (halk. 24 cm), jonka pohjalla on leivinpaperi.
4. Paista kakkua 150 asteessa 15 minuuttia ja sen jälkeen 200 asteessa 10 minuuttia.
5. Kakun sisuksen pitää jäädä kosteaksi ja meheväksi. Pinnalle voi ripotella tomusokeria koristeeksi.
6. Kakun voi tarjota myös vatkatun kerman kera (3 dl kuohukermaa).


Afiyet olsun!

Perjantai...

Pari päivää olen ollut todella laiskalla päällä ja oikeutetusti sain sitten eilen mieheltän piiskaa aiheesta kokkaaminen. En ole kovin jaksanut mitään erityistä vääntää ja mieheni ehdottomasti halusi eilen dolmia. Mulla ei vaan eilen ollut pinnaa niiden pitkään valmistamiseen. Lupasin kyl tehdä niitä ensi viikolla. Kutsun ystäviä apuun :D

Tänään päätin sitten todistaa että en ole laiska, tai no, hirveen laiska! Aamulla annoin kuitenkin itselleni luvan laiskotella mutta jo klo 12.00 (vau!) päätin lähteä markettiin ostamaan illaksi ruoka-aineita. Kuitenkin kauppa oli kiinni juuri 12-12.30 välisen ajan joten jouduin lampsimaan kiroillen takaisin kotia.

Suutuksissani sitten tein hätäsiivouksen (mopilla vaan sieltä ja täältä) ja nyt koti tuoksuu turhankin voimakkaasti "puhtaalle". Minulla kun on joku outo luulo että mitä enemmän pesuainetta siivouksessa käytän, sitä paremmalta koti tuoksuu ja sitä puhtaampi tulos on. Tänään kyl tein ylilyönnin. Mietin jo linnuille pelastussuunnitelman jos ne rupeaa orsilta pyörtymään tässä ihanassa "tuoksussa". Tuuletus päällä!!

Illaksi aion myös tehdä KUNNON ruokaa. Alkupalaksi tomaattikeittoa (ihan ite teen), pääruoaksi uunissa lihapullia vihanneksilla ja jälkiruoaksi suklaa-chilikakkua jonka reseptin yhdeltä rakkaalta ystävältäni sain. Jos tämän päivän jälkeen saan kuulla olevani laiska niin jo on!!! Perkele!!

Lähden uudestaan kokeilemaan josko kaupan sedät päästäisi jo sisälle. Sen jälkeen alkaa keiton ja kakun valmistus.

Tässä on muuten kuva meidän asuntolasta tai sitestä jossa asutaan, jos kiinnostaa.

11267422_1403459_zdpv390

torstai 13. marraskuuta 2008

Ihana alku päivääni



Sain Virvatulelta tälläisen pystin!


Ihana aloitus päivälleni ja kiitän todelle nöyrästi että olet nähnyt minun blogini tämän pystin arvoiseksi.

Säännöthän ovat tälläiset:




1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.


2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.


3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.


4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.


5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.



Minä valitsen seuraavat blogit :)

1. Ehdottomasti, oma suosikkini, anatolian ajatuksia meille postaava Ebru

2. Toinen lempparini, mainiosti Turkista ja omasta elämästään Bosporin rannalla meitä kaikkia valistava Eloveena

3. Kolmas lempparini, Amerikan ihmemaasta todella mielenkiintoisia kirjoituksia kirjoittava, kyynelkaasua levittävä Itkupilli

4. Neljäs ehdokas on upeita novellimaisia kirjoituksia, tärkeitä asioita blogissaan pöydälle nostava, kaksikulttuurisesta elämästä kertova Eurabia

5. Viides mutta ei mitenkään viimeinen, monikulttuurisista suhteista kirjaa kirjoittava, vaikeita asioita sivuillaan käsittelevä ja asian todellinen asiantuntija, Italian Marchesta kirjoittava Paperivuorineuvos

Kiitos teille kaikille että olette piristämässä päivääni!

tiistai 11. marraskuuta 2008

Adanan reissu

Oletko koskaan tuntenut olevasi natsien vankileirillä? Sain eilen kokea tämän "kunnian" ihan omakätisesti Adanan reissullamme.

Jotta me saataisiin seuraavat hoidot käyntiin pitää meidän hakea raportti että olemme sopivia koeputkihedelmöitykseen (eli olemme läpikäyneet 3 inseminaatiota, olemme sopivan ikäisiä jne). Näitä raportteja myöntävät ainoastaan valtion sairaalat. (Tästä lisää kommenteissa)

Eilen päätimme siis aamusta hoitaa ensimmäiseksi raportti Adanan Cukurovan yliopistollisessa sairaalassa. Myöhemmin meidän oli tarkoitus mennä tapaamisiin lapsettomuussairaaloiden kanssa.

Koko megakokoinen yliopiston sairaala oli kuin the Cube. Käytäviä joka puolella, ei viittoja, ei mitään hajua minne täytyy mennä. Jokaisen oven takana tuntui olevan uusi mysteeri, joidenka ratkaisemisessa oli auttamassa turkkia huonosti puhuvat, vielä vähemmän tietävät muut "asiakkaat". Siellä sitten antoisan vartin harhaillessamme ja juostessamme löysimme oikean osoitteen, jossa alkoi sitten se tuttu valtionsairaaloiden värssy: Ei täältä vaan tuolta X huoneen ovelta. Kiersimme siis ovelta ovelle yrittäessämme saada edes TIETOA mitä meidän pitäisi tehdä. Vihaiset lääkärit huitoivat meitä ulos ja odottelimme tunnin verran ovien ulkopuolella jos joku voisi edes VÄHÄN olla avuksi. Huom! Sinun itse piti kokoajan roikkua lääkäreiden hihoissa että he jotain sanoisivat. He eivät TODELLAKAAN kerro mitään oma-aloittesesti.

Saimme kaiken tarpeellisen tietää juuri ennen kuin lounastauko alkoi. Kyllä, valtion toimilaitoksissa/pankeissa on lounastauko 12.30 - 13.30 välillä jolloin MITÄÄN ei tehdä. Tietenkin tämän tietojen annon aikana nämä lääkärit murensivat viimeisetkin toivot nopeasta toiminnasta sanomalla että meidän inseminaatiot on tehty "väärässä" sairaalassa ja että niitä ei hyväksytä (tämä tieto oli väärää onneksi, ylilääkäriltä saimme hyväksynnän, eikä meidän tartte uudestaan inssejä tehdä). Samoin hormonitestejä pitäisi tehdä, tuhat ja yksi erilaista paperia tuoda ja heti tänään olisi tehtävä ultraäänitutkimus. Voi luoja!!

Mekin pidimme lounastauon romanttisesti autossa parkkipaikalla. Olin kotona jo valmistanut voileipiä sekä hedelmiä syötäväksi. Sairaalan pihat olivat täynnä ihmisiä kaikkialta, jotkut olivat jopa pystyttäneet telttoja pihalle. He varmaan olivat jonkun pitkäaikaisemman sairaan läheisiä jotka majoittuvat sairaalassa ollakseen omaisensa lähellä.

Näytös 2: Ultraäänitutkimus. Lounastauon jälkeen minun oli tarkoitus päästä ultraääneen. Tauon aikana koko osasto oli täyttynyt taas ihmisistä ja sama odottelu sekä ovillä kyttäily alkoi siis. Noin tunnin odottelun ja hihoissa roikkumisen jälkeen saimme tietää että meidän on avattava kansio sairaalaan ja sen jälkeen vasta pääsemme tutkimuksiin. Hampaita kiristellen sitten kansio tehtiin ja annettiin asianomaisille. "Me kutsutaan teidät sitten, me mennään jono järjestyksessä" oli sanat jotka kuulimme kun ojensimme kansion lääkärille. Sitten se alkoi, 1 tunti, ei mitään, 2 tuntia ei mitään! Meidän muut tapaamisajat olivat jo todella lähellä eikä kukaan kutsunut mihinkään tutkimukseen! Huom, odottelen yhä edelleen tutkimushuoneen oven vieressä jotta saan heti sanottua jotain lääkärille jos onnekkaasti hänet näen. "Meillä on jonoa, odottakaa" oli aina vastaus.

Vihdoin sitten 2 tunnin odotuksen jälkeen pääsin ultraääneen mutta minkälaiseen ultraääneen??!!?? Meitä kutsuttiin 8 henkeä yhtä aikaa ultrattavaksi. Pienessä ultraäänihuoneessa oli kahden MIESlääkärin lisäksi 5 naista, muut odottivat oven takana koska eivät huoneeseen mahtunut. Huoneessa oli pikkuruinen pukukoppi jossa meidän pitäisi alaosat ottaa pois ja lakana kääriä ympärillemme. Yksi kerrallaan meidät ultrattiin siinä kaikkien silmien edessä ja kaikilta kysyttiin koko naistauti/lapsettomuus-historia, kaikkien edessä. Olin jo aikaisemmin nähnyt kun samassa vastaanottohuoneessa jossa odotin lääkäriä 3 muun naisen kanssa, yhdelle naiselle taka-alalla tehtiin inssi! Koko toimenpide oli hyvin nähtävissä meille kaikille. Häntä vielä hyvin avoimin sanoin meidän kaikkien edessä sitten neuvottiin mitä seuraavina päivinä tehtäisiin. Käytävillä myös avoimesti kaikkien edessä keskusteltiin hoitojen kulusta potilaiden kanssa. Siis järkyttävää! En ole koskaan tuntenut itseäni niin arvottomaksi kun eilen tuolla sairaalassa. Aivan kuin olisimme jotain karjaa, joille liukuhihnatyyliin sitten hoitoja tehtiin. Vaikka lääkärit olisivat hokeneet "Heil Hitler" kokoajan, en olisi yhtään hämmästynyt. Sairaalasta puuttui ainoastaan kaasukammiot, muu rekvisiitta oli valmis kidutushuoneineen.

Saimme loppujen lopuksi, yhteensä 3,5 tunnissa, ultraäänitutkimuksen suoritettua jotta pääsimme jatkamaaan muihin sairaaloihin. Yhteensä vietimme sairaalassa aikaa lähemmäs 5 tuntia!!! Ainoastaan valmiin listan hakemisessa ja ultraäänitutkimuksen suorittamisessa.

Nämä yksityiset sairaalat olivatkin onneksi aivan oma lukunsa. Vaikka olimme reippaasti myöhässä palvelu pelasi ja lääkärit olivat kaikki mukavia. Odotushuonet olivat valoisia ja isoja, varustettuna isoilla plasma telkkareilla jossa pyöri jokin leffa tai yhdessä paikassa national geographic. Juotavaa oli tarjolla samoin lukemista. Mahtavaa.

Mutta monilla näistä yksityissairaaloiden lääkäreista tuntui olevan aivan eri käsitys hoitojen kulusta ja tarvittavista toimenpiteistä. Jokaisella vastaanotolla kuulemassani esittelyssä tuntui olevan pääteemana kolmen-neljän kirjaimen yhdistelmien viljely mahdollisimman useasti jolloin koko toimenpide alkoi kuulostaa avaruusteknologialta: MOH, ISCI, USCI, HIH, HÖH, blaaahh.....

Varmaan tällä tekniikalla he sitten 'hurmaavat' asiakkaansa (vau, osaa näin paljon ulkomaalaisia sanoja, varmasti hyvä!). Miten ne jaksavatkin hymyillä sitä tekohymyään ja kertoa niitä samoja juttuja aamusta iltaan. Me käytiin vaan kolmessa sairaalassa mutta meidänkin tekohymy alkoi lopussa hiipua. Tämä on varmaan sitten sitä "ammattitaitoa" jota lääkärit täällä tarvitsevat. Kuka pitää parhaimman shown? Kenellä on valkoisin hammasrivistö? :)

Kun väsyneenä pääsimme kotiin myöhään eilen illalla ja saimme syötyä kunnolla ensimmäisen kerran koko päivänä, meille jäikin arvuuteltavaksi kenen säihkyhymy oli se parhain ja kenelle olemme valmiit maksamaan mittavia summia että haaveemme toteutuisi? Se selviänee seuraavien viikkojen aikana.

P.S Päivän parhain kohta oli kun mieheni toi aamulla minulle ruusuja. Niitä illalla rättiväsyneenä katsellessani onnellinen mieliala tuli taas takaisin :)

sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Isänpäivän kuulumisia

 

Suomessa vietetään isänpäivää ja tietty heti ekaksi herättyäni minäkin kilttinä tyttönä pirautin isälleni onnittelupuheen. Kortinkin lähetin (nettikortin, nykyaikaa :P) mutta kuulema on nyt mökillä joten ens viikolla kotiin palattuaan lukee sit.  Hyvää isänpäivää näin blogin välitykselläkin kaikille Suomen isille :)Turkissahan isänpäivää on jo tänä vuonna aikaisemmin vietetty.

Muuten päivät on mennyt vauhdikkaasti eteenpäin. Me vietettiin eilen illalla taas ystävien kera cig köfte/elokuva-ilta. Eli tehtiin ekaksi turkkilaisten herkkua cig koftea (ns. raakoja lihapullia, mutta tehty bulgur-jyvistä, mausteista ja raa´asta jauhelihasta). Ruoan jälkeen alkoi elokuvamaratoni. Katsoimme kaksi leffaa peräjälkeen: Andromeda Strain ja turkkilainen leffa Takva . Tuo Andromeda Strain oli ihan hyvä, jännittävä. Leffan näyttelijäkaarti oli myös kovin nimekäs: Benjamin Bratt, nam :) Takva taasen oli pettymys. Se oli pari vuotta sitten täällä Turkissa suurikin hitti leffateattereissa mutta meistä kukaan ei siitä tykännyt. Leffan suoraan sanottuna oli tylsä ja kokoajan odotin että milloin jotain mielenkiintoista tapahtuisi.  Noh, vietettiin iltaa muuten vaan ja juotiin/syötiin kunnolla. Ystävät lähtivät kotiin yhden aikoihin yöllä ja ensi viikolle ollaan suunniteltu myös uusi tapaaminen :)

Huomenna meillä on tiedossa reissu Adanaan lääkärin/lääkärien luokse. Heti aamusta automme siis suuntaa naapurikaupunkiimme jossa toivottavasti saamme meidän hoidot käyntiin (Mersinissä ei ole yhtään ivf-hoitoihin erikoistunutta sairaalaa). Kolmessa yksityisessä lapsettomuussairaalassa tullaan vierailemaan sekä yliopiston sairaalasta haetaan raportti. Tämän päälle auto viedään vielä huollettavaksi joten koko päiväksi on toimintaa.  Adana on vielä niin hitsin suuri paikka joten hieman lisäjännitystä päivään on luvassa suunnistaessamme paikasta toiseen.  Kaikein inhottavinta on se että jos huomenna asiat ei suju halutulla tavalla niin hoitojen aloittamiseen joudumme taas odottamaan pari kuukautta (ensi kuussa on tähän aikaan kurban bayram: uhrijuhla). Pitäkää peukkuja!

Meidän uusi kanaria sai myös nimen: Muro! Muro on suomeksi siis corn flakes tai rice crispies, ne ainakin tulee mulla ekaks mieleen sanasta muro. Nuo murot ovat samanvärisiä kuin meidän lintukin joten siitä sopivuus. Turkissa Muro taasen on yhden suositun tv-sarjan sympaattinen ja koominen gansteri :)  Mieheni kun halusi linnulle jonkun miehisen nimen :D Ekaks vaihtoehtona oli Abdullah tai Sehabettin (todella kovia miesnimia).  Päätin sitten lopuksi murtaa tuota kovuutta löytämällä nimen jolla on myös kovuutta mutta pehmeyttä :)  Muro laulaa kyllä aivan upeasti! On tässä pari päivää mahtavia aarioita lirutellut orreltaan. Toivon mukaan liruttelu lisääntyy seuraavien päivien aikana.  Alakerrassa undut taasen mököttävät kun heidän häkistään on 40 % viety :D Olen niitä lahjonut herkuilla pari päivää ja tänään rupes nekin olemaan entisillään. Tästä se lähtee :)

Ei kait tässä mitään muuta kerrottavaa ole.  Pitäkää peukkuja huomiseen. Seuraavissa postauksissa varmaan nää lapsettomuusasiat on enempi esillä joten koettakaa kestää. Tulisipa se positiivinen tulos niin vaihtuis sekin aihe vauvakeskusteluksi :D