Merhaba taas kaikille! :)

 

Pari viime paivaa on mennyt kotioloissa, koska ulkona on KYLMA! Tai no...alle 20 astetta, mut öisin se laskee jopa 12 asteeseen. Apua! Piti jo se farkkutakkikin kaivaa kaapista, vai olisikohan untuvatakki jo sopiva...jaa.

Näitä kysymyksiä ja muita olen näinä päivinä miettinyt. Olen myös huomannut että vuosi täällä Mersinissä on muuttanut minun käsitystäni kylmästä (yllä esimerkki) sekä vastustuskykyäni kylmään. Nuhaa on minulla ja miehella jo vaikka maataan kahden superlämpimän peiton alla öisin ja päivisin on jo paksut sukat seka lämpimät sisätossut käytössä.  Viime talvena (meidän eka talvi, Istanbulin kylmien talvien jälkeen) me naureskeltiin ja heitettiin huulta muille paikallisille koska he 10 asteen lämpötiloissa kävelivät Michelin-miehen tavoin ulkona paksuissa untuvatakeissa ja housuissa! Taitaa tänä vuonna pilkka osua omaan nilkkaan...

Huomenna on myös tärkeä haastattelu edessä, se viimeinen osa kansalaisuushakemuksessa. Olen jo miettinyt kuumeisesti mitä laitan päälle. Olisiko Turkin maajoukkueen pelipaita sopiva vai pitäisikö hillitysti tyytyä Suomi - t-paitaan, enhän halua olla liian innokas :D  Ehkä kuitenkin tyydyn vain mustiin housuihin ja siistiin neuleeseen.  Atatürk on myös takataskussa, kansallislaulun kanssa. Vaikka ei kysyttäis niin kyllä aion sen siellä lirauttaa perkele! Ehkä saan säälipisteitä huonosta lauluäänestä.

Ruokapuolella on köykissä tällä viikolla ollut ahkera kokki. Tuoreista papuista tein kasvispaistoksen, yhtenä iltana söimme hampurilaisia, tänään tein taas "happamia lihapullia" (turkiksi eksili köfte, suora suomennus). Hämmästeleville lihapullat on tehty bulgurista sekä täysin rasvattomasta jauhelihasta. Ne sekoitetaan mausteiden kanssa keskenään, pyöritetään pieniksi palloiksi jonka jälkeen ne keitetään vedessä. Yleensä niitä tehdään paljon yhdellä kertaa ja suurin osa pakastetaan tulevaisuutta varten. Mekin tänään söimme viimeiset pakkasessa olevista. Onneksi Uhrijuhla lähestyy taas jolloin anoppi ja käly pääsevät töihin.  Pitääkin vähän antaa kaasua anopille kuinka hyviä ne olivat että kuinka niitä taas kaipailen... :D

Kodin sain myös kuntoon ja siivottua. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Ja mitä eniten rakastan talvessa on se että voi ilman erikoista syytä käpertyä rakkaani kainaloon milloin vaan :)

Kerron huomenna kuulumisia haastattelusta. Pitäkää peukkuja!

 

P.S Maamaa, Ebrufin ja Sateenkaari ovat lähiaikoina avanneet ovensa kotinsa huoneisiin ja kaappeihin, ehkä minäkin uskallan vielä tehdä saman tempun.