Meidan pieni yhteinen loma

Vihdoin se auto sitten loytyi! Tai taman auton me olimme loytaneet jo muutama kuukausi sitten mutta joidenkin autossa olevien vikojen (tai enemmankin puutteiden) takia emme silloin heti siihen niin kiintyneet. Kaikkien vastoinkaymisten takia paatimme sitten kayda lapi nama vanhat vaihtoehdot. Onneksi niin kavi...meidan auto on Toyota Corolla Verso eli 7 paikkainen tila-auto, vuosimallia 2005. Takimmaisille paikoille mahtuu hyvin lapset istumaan joka testattiin eilen :)

Mutta tamankertainen autonosto matkamme veisi meidat talla kertaa vanhaan kotikaupunkiimme, Istanbuliin. Lensimme sinne tiistai-aamuna ja tarkoituksena oli ajaa takaisin joko keskiviikkona tai torstaina riippuen saasta. Istanbuliin ja muuallekin Turkkiin oli luvattu nimittain lunta ja pakkasia, eika autossa ole kuin kesarenkaat (emmeka me taalla Mersinissa talvirenkailla mitaan tehtaisikaan).

Mieheni lapsuudenystava haki meidat lentokentalta ja viettaisimme heidan luonaan ensimmaisen yon. Me kaytiin yhdessa Istanbulin miljoonasta kauppakeskuksesta syomassa. 212 Powerpark Istanbul oli kait nimi. Miehet lahtivat sitten tapaamaan auton omistajaa ja hoitamaan virallisia asioita. Mina jain kiertelemaan kauppakeskuksen myymaloita ja tein hyvia loytojakin! Oli nautinnollista rauhassa vaan laahustaa myymalasta toiseen ja vilkuilla tarjontaa. Tosin aikainen aamuheratys rupesi tuntumaan viimeisissa kaupoissa ja istuskelinkin loppuajan kahvilassa horppimassa kahvia lukien sanomalehtia. Mahtavaa terapiaa! :) En tiennyt etta illalla menisimme viela toiseen kauppakeskukseen, Capacityyn, syomaan ja pyorimaan. Huh huh, kylla jaloissa tuntui kun vihdoin paasin makuulle :) Mutta oli aivan mahtavaa nahda Istanbul! En voi uskoa etta viela 4 vuotta sitten siella asuimme ja kuinka hirvittavan nopeasti kaupunkikuva on muuttunut. Kauppakeskuksia tuntuu olevan jokaisessa kadunkulmassa kun meidan siella asuessamme niita oli kymmenkunta.

Keskiviikkoaamuna herasimme ajoissa hyvin nukutun yon jalkeen ja paatimme mieheni kanssa lahtea kohti kotia. Ilma Istanbulissa oli hirvean huono: sateinen ja tuulinen. Pelkasimme myos tieoloja matkan varrella. Lunta oli nimittain satanut ympari Turkkia. Meidan reittimme veisi meidat Ankaran ja Aksarayn kautta Mersiniin. Yhteensa kilometreja olisi 900 mutta onneksi koko matka on moottoritieta, jonka takia matkaan ei kuluisi niin hirveasti aikaa jos saaolot sallivat.

Noh, automatkastamme tulikin matkan mielenkiintoisin osio :) Istuimme autoon Istanbulin Euroopan puolella klo 9.30, mutta Istanbulin kuuluisien ruuhkien takia paasimme Aasian puolelle vasta klo 12.00 vaikka matkaa ei ollut kuin 15 km korkeintaan. Tietty eksyimme pari kertaa :)

Istanbul - Ankara osion valilla vaarallisin ja lumisin osio tulisi olemaan Bolun vuoren ylitys. Pysahdyimme noin 150 km paassa Istanbulista, Sakaryassa, moottoritien varrella sijaitsevassa kauppakeskuksessa (kylla, tien varteen on jopa rakennettu kauppakeskuksia palvelemaan taysin autoilijoita). Soimme siella lounaan ja mina hyppasin rattiin. Me suunnittelimme ajavamme matkan puoliksi jotta ehtisimme kotiin jos tiet olisivat sulat ja turvalliset.

Bolussa olikin pakkasasteita -3 ja lunta sateli. Mutta onneksi moottoritie oli aivan sula, kuin kesalla, joten ajaminen oli ja tuntui turvalliselta. Kaikki tieta ymparoivat alueet olivat paksun valkoisen peitteen alla. Nakymat olivat mahtavat!

Tassa kuvassa nayttaa ihan silta etta joku olisi tomusokeria sirotellut puiden paalle. Maagisen kaunista :)

Lahestyessamme Ankaraa tallaisia upeita laaksojakin nakyi.

Ajoin 4o0 km ja jossain Aksarayn kohdalla vaihdoimme kuskia, koska oli jo pimeata enka tykkaa ajaa pimeassa. Ajoreissun aikana koimme joka ikisen saaolosuhteen: satoi rantaa, lunta, vetta kaatamalla, aurinko paistoi ja yhtakkia vallitsi niin sakea sumu etten nahnyt 20 metria eteenpain. Jannitysta tosiaan riitti :) Mieheni ajoi kotiin asti. Mersiniin tullessamme koimme matkan yllatyksen: vuorilla ajaessamme satoi ihan hirveasti lunta, ihan kuin Suomessa. Oli pimeata ja tiet liukkaat koska mittari naytti miinusasteita. Mentiin tosi hiljalleen ja ihasteltiin tata upeaa nakya! Varmasti tuli parikymmenta senttia lunta silla hujauksella. En olisi yhtaan odottanut etta taalla paassa sataisi eniten lunta :)

Loppujen lopuksi, paasimme turvallisesti kotiin. Kello oli kotiin saapuessamme 22.15 eli lahemmas 12 tuntia olimme tien paalla olleet. Mutta kolmella pysahdyksella seka yhdella ruokatauolla hyvin selvittiin eika vasyttanyt erikoisemmin :)

Istanbulin jalkeen olo on niin hyva kun saavuimme kotiin. Asumme kuitenkin viela taydellisessa paratiisissa. Taalla ei ole ruuhkia, ei kalliita asumiskuluja, ei lunta eika kylmyytta. On puistoja, puutarhoja, rantoja ja metsia. Lapsille leikkipuistoja. Kuin pisteeksi I:n paalle, viikon kestanyt sadekausi naytti eilen paattyneen ja koko paivan paistoi lammittava aurinko. Mieheni Marmariksen veli oli taalla pikaisesti kaymassa joten menimme koko konkkaronkka (anoppi ja kaly myos) Forumin kauppakeskukseen kiertelemaan. Taydellista!

Tata kirjoittaessa tulee kyl mieleen ne Love is... kortit. Mulle eilinen paiva oli "Love is...being with your family" :)

Halaukset kaikille!