Izmir

Tassa on teille kertomus meidan keskiviikkoisesta seikkailusta.

Tiistai-iltana me nahtiin netissa vihdoin ilmoitus just haluamastamme autosta, vielapa hyvalla hinnalla! No mieheni soitti ilmoittajalle, pariskunnalle jotka olivat professoreita yliopistossa ja alustavasti puhuivat autosta seka mieheni yritti tinkia hiukan. Noh, jonkinlaiseen sopimukseen paastiin ja mieheni mielesta huomenna olisi sitten mentava Izmiriin autoa hakemaan.

Mina lahdin mukaan toiseksi kuskiksi koska mitaan erityista isompaa kulua ei minun mukanaoloni lisaisi. Ainoastaan lentolippuni maksoi mutta takaisintullessa ei ole valia onko autossa 1 vai 2 henkiloa: bensaa kuluu ihan saman verran. Ja kaikenlisaksi Izmirissa on IKEA! Sinne!

Tiistai-iltana sitten kaikkien puhelujen jalkeen nama henkilot eivat enaa puhelimeen vastannetkaan. Ajattelimme etta varmaan iltaisin haluavat olla perheensa kanssa, koska kuitenkin oltiin jo puhelimessa puhuttu. Kokeilimme myos soittaa minun seka kalyni puhelimista, ei vastausta. Lahetimme heille lopulta viestin etta ostimme liput, nahdaan huomenna klo 9 aamulla.

Herasimme neljalta, ajoimme taksilla palvelubussille joka veisi meidat Adanan lentokentalle. Lento sujui loistavasti ja eika kestanyt kun 1 tunnin. Izmiriin saavuimme juuri klo 9. Taas soitimme omistajapariskunnalle (meilla oli kummankin puhelinnumerot) eivatka vastanneet! Lahetimme heille viestin etta tulimme, olemme lentokentalla, miten voisimme tavata. Ei vastausta! Odotimme ja soitimme kymmenia kertoja ilman vastausta, suuttumus ja turhautuminen alkoivat kasvaa. Ei tama voi olla totta!

Paatimme lahtea myyjan koululle kysymaan etta missa mattaa. Se olikin tosi kaukana ja meilla kesti kaksi tuntia bussilla ja junalla paasta sinne. Loysimme miehen toimiston ja jaimme odottamaan miesta ruokatunnilta. Ja mies tulikin.

Olimme ostaneet tuliaisiksi kilon cezerye - makeisia, joka on Mersinin tunnetuin makeinen. Nostimme cezerye paketin miehen poydalle ja esittelimme itsemme, sanoimme tulleemme autoa katsomaan jolloin mies rupesi syyttamaan meita!

-Miten te voitte tanne tulla?! Miksi te tanne tulitte?! Enhan mina vastannut teidan puheluihinne! Tama on aivan vaarin.

Talla hetkella miehellani pannu kiehui ja samoin minun.

- Juttelimme vaimoni kanssa illalla uudestaan enka sen jalkeen vastannut puheluihinne. Milla rohkeudella te tanne tulitte?
- Ehka me luotettiin siihen etta vaimonne oli puhelimessa sanonut etta tulkaa, hinta on tama vs. Me luulimme etta meilla oli sopimus. Miksi ette meille edes yhta viestia lahettaneet etta emme myy autoa. Luuletteko te etta me olemme idiootteja jotka eivat kahta lausetta ymmarra?
- Oletteko te varmoja etta tulitte edes jostain muualta, ei nayta silta.
Mieheni otti esille lentolippunsa ja laimaytti sen poytaan.
- Tassa on minun lentolippuni.

Mies meni ihan hiljaiseksi mutta ei pyytanyt kertaakaan anteeksi. Haistatimme miehelle paskat ja lahdimme toimistosta ulos. Mieheni oli aivan mielettoman vihainen, samoin mina. Myohemmin viha on muuttunut pettymykseksi ja suruksi. Kaksi ja puoli kuukautta me ollaan autoa etsitty, juteltu satojen autonomistajien kanssa ja kerrankin meilla oli mahdollisuus ostaa se auto jonka haluamme, mutta ei.

Kaytiin kuitenkin IKEA:ssa ennen kuin lennettiin takaisin Mersiniin. Oltiin kotona klo 1 yolla, tosi vasyneina.

Olemme miettineet missa me tehtiin taas virhe. Mieheni on mielettoman masentunut eika nukkunut yolla yhtaan. Miten kouluttautuneet ihmiset voi olla nain idioottimaisia juntteja!?! Saa nahda mita taman jalkeen tapahtuu, etsimmeko enaa autoa vai ei.