Kesä voi vihdoin alkaa

 

Tänään on vika ns. vierasvapaa päivä taas kahteen viikkoon. Mieheni lähti juuri noutamaan isoveljeään perheineen Adanasta ja he saapunevat lähemmäs keskiyötä. Vieraiksi en heitä lue sillä tykkään tästä isoveljestä sekä vaimosta todella paljon. Vaimo on minun ikäinen joten meillä on paljon yhteistä keskusteltavaa sekä isoveli on tosi hyvä hauskuttaja :) Luvassa siis antoisat kaksi viikkoa.

Mieheni tietokone hajosi eilen ja se vietiin heti korjattavaksi.  Korjauksen takia hän käyttää tilapäisesti minun konettani jonka minä sitten nappaan omaan käyttööni vapautuessaan :)

Tälläistä upeaa näkymää katselen ulos ikkunasta makuuhuoneessa maatessani. Takana Taurus-vuoret .  

Muuten päivät  ovat täynnä toimintaa. Kodin pikkuruisissa järjestelyissä menee aikaa mutta on tosi ihanaa. Tänään vasta viimeisetkin koristeet sekä pöytäliinat löysivät paikkansa. Kodin pikkuruisia puutteita ollaan myös paikkailtu kuten tänään kävi rautajuttujen “usta” (työn mestari) nakuttamassa viimeiset tangot ranskalaisiin parvekkeisiin sekä tekemään meille hienon pyykkitelineen parvekkeelle. Koti on valmis. Tervetuloa pienelle kierrokselle!

Olohuone

Makuuhuone (hieman sekainen)

Keittiö plus käly

Näiden huoneiden lisäksi on vielä lastenhuone ja ruoka/vierashuone, jotka ovat tällä hetkellä vielä “työn alla”.

Olemme myös liikkuneet paljon ulkona tutkimassa ympäristöä. Markkinat ovat taasen lähellä meitä kuten vanhassakin kodissa. Tiistaisin järjestetään myös isot vaatemarkkinat, ns. “hienostolaisten markkinat”, 5 minuutin päästä meidän kotoa. Sieltä löytyi eilen tosi paljon ihanaa muodikasta vaatetta, meikkejä, koruja, kodintekstiilejä, mitä vaan. Ja hinnat tosi halvat. Sorruin ostamaan pari mekkoa: onneksi muoti suosii raskaana olevia :)  Meidän lähellä on myös yksi ompelija joka tekee mittatilaustyönä ihan mitä vaan. Jätin sinnekin tilauksen kahdesta raskausmekosta (á 15 EUR) joidenka pitäisi olla valmiita ensi viikkoon mennessä. Vatsa kasvaa kovaa vauhtia eikä parin viikoon päästä ole mitään päällepantavaa :)

Muutenkin lähialueet ovat aivan upeita. Tulee mieleen turistialueet kun täällä liikun: paljon hyvätasoisia ravintoloita, liikkeitä sekä kadut ovat TODELLA siistejä. Meidän kodin vieressä on ravintola josta saa mahtavan makuista iskender kebabia juoman sekä salaatin kera yhteensä 5 TL (2,5 EUR).  Ihmisetkin ystävällisiä ja avuliaita. Vielä en ole yhtään kommenttia kuullut ulkomaalaisuudestani, jee!! :D

Kaikin puolin siis elämä hymyilee vihdoin. Minun työkseni jää vain seuraavien kuukausien ajan kasvattaa näitä kahta pientä vesimelonia masussa ja nauttia.

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille täältä aurinkoisesta ja helteisestä Mersinistä! :)

Ensimmäinen postaus uudesta kodista!

Täällä sitä sitten ollaan, uudessa kodissa. Muutto tapahtui maanantaina jonka jalkeen ollaan oltu internet-pimennossa eiliseen asti mutta kodin valmistelussa on ollut niin kiireistä etten oikein ehtinyt mitään eilen tänne ilmoitella.

Muutto meni tosi hyvin. Muuttomiehet herättivät meidät 7.30 ja aloittivat heti pakkaamisen. He saivat koko kodin pakattua ja lastattua muuttoautoon 5 tunnissa (me asuttiin viidennessä kerroksessa eikä hissiä ollut). Sen jälkeen söimme lounaan yhdessä.
Lounaan jälkeen matka jatkui uuteen kotiin, jonne miehet saivat kaikki tavarat ladattua sekä huonekalut koottua 6 tunnissa (yhdeksänteen kerrokseen ilman hissiä). Suu auki vain katselin sitä työskentelyä. He kantoivat telkkarit ym kodinkoneet kuin ilmaa selässään ja asettivat ne varovasti paikoilleen sekä asensivat. Meille jäi työskemme vain paikoilleen järjestely joka kesti 5 päivää kiitos anopin ja kälyn organisaatiokyvyn puutteelle. Multa meni hermot moneen otteeseen enkä vieläkään ole entinen. Eilen yölläkin tuli iso läjä vieraita jotka asuvat täällä meillä viikonlopun, huomenna tulee yksi lisää. Ensi viikolla mieheni isoveli. Olen jo vetänyt töpselin seinästä: en aio osallistua vieraiden kestittämiseen millään tavalla!

Kahden viikon kuluttua onneksi kaikki tämä on ohi ja voimme vihdoin mieheni kanssa jäädä kaksin nauttimaan uudesta kodista sekä uudesta elämästämme täällä. Elämä hymyilee kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

Kuvia uudesta kodista seuraa tulevina päivinä kunhan vieraat vähän vähenevät ja pääsen rauhassa kuvailemaan.

Hyvää viikonloppua! :)

P.S Raskaus menee todella hyvin. Tänään rv 15+4. Mitään ongelmia ei ole ollut.

Raskausoireita anopista

 

Vaikka kuinka yritän olla kirjoittamatta yhtä postausta jossa ei olisi jotain anopista niin aina jostain sisältä kumpuaa mahdoton vimma jota en voi vastustaa. Olenkin aivan varma että tämä viha-rakkaus suhde anoppiini sekä kälyyni on raskausoireeni, jonka TOIVON päättyvän pian. Tiedän että he aikovat vain hyvää ja olen kiitollinen kun ovat avustamassa mutta välistä en jaksa.

Tästä lähtee! Jos ei kiinnosta niin älkää lukeko.

Mä en voi ymmärtää että ruoan laitto voi olla niin hidasta.  Minun 15 minuutissa tekemäni ruoat he tekevät 45 minuutissa.  Heidän valitsemansa ruoat on aivan turhan monimutkaisia eivätkä osaa kehittää mitään erikoista heidän osaamansa 10-15 ruokalajin ulkopuolelta. Tätä ihmettelen sillä he tuijottavat telkkarista tuntikausia ruoka-ohjelmia.  Tämän takia syömme ensi viikolla neljännen kerran kuukauden sisällä tuoreita papuja (kysymättä tekevät ruokavalinnat).

Heillä on jotain ihme fobioita käyttää kodinkoneita tarpeisiinsa. Ovat unohtaneet useita kertoja ruoan hellalle koska eivät käytä (joka kerta uudestaan) opettamaani munakelloa muistuttamaan heitä ruoasta!  Olen myös opettanut kuinka nuo 45 minuutissa tekemänsä ruoat voi tehdä 15 minuutissa kunhan vaan käyttää munakelloa! Ei niin ei!!! Samoin kuulema kodinkoneilla (esim. keittiörobotissa silputut vihannekset) eivät maistu hyviltä, käsipelillä on aina tehtävä.

Ja sitten ollaan niin laiskoja!  Koti siivotaan kerran puolessatoissa viikossa ja lattiat on sen näköiset unohtamatta vessoja. Olen jo pari kertaa joutunut huomauttamaan että VOITAISIKO noi vessat myös siivota.  Allottaa, kuvottaa.  He pesevat pyykkiä koko ajan, ja ripustettuaan makaavat sohvalla kaksi tuntia valittaen kuinka väsyivat! Mitään ei saada aikaiseksi tämän takia.Mutta ulos lähdetään kiertelemään kaupungille useiksi tunneiksi väsymättä.  Joo-o! Ja tietysti jos minä rupean jotain tekemään niin heti ollaan paniikissa estelemassa! Ette kylla anna muuta mahdollisuutta, come on!!

Vauvojen asiat: me ollaan osteltu viime aikoina joitain kankaita joista tehdään sitten petivaatteita vauvoille. Ekaksi käly ja anoppi kävivät ostoksilla ja ostivat aivan hirveän värisiä kankaita joissa oli ihme sarjakuvahahmoja. Sanoin sisälläni vaan “yök” kun katselin niitä mutta kiitin kuitenkin. Seuraavalla kerralla selitin tarkasti mitä haluan ja minkälaisia.  Ostivatkin sitten ihan OK kankaita. Nyt sitten kuulema mun pitäisi ostaa ompelukone että ne saataisiin tehtyä, jotta ei jouduttaisi maksamaan 10 EUR räätälille niiden ompelemisesta. Just joo, osta 200 EUR kone jotta välttäisit 10 EUR:n maksun.  Loogista. Onneksi puhuin ne ympäri ehdottaen että pyrkisivät lainaamaan joltain asukkaalta konetta pariksi päiväksi.

He hehkuttavat joka päivä tuntikausia uuden asuntomme hienoudesta mutta yhä edelleen pyrkivät jotain inhoaminani "kyläläisten tapoja” kotiini tuputtamaan. Esimerkiksi lattialla syöminen, parvekkeella tyynyjen päällä istuminen vaikka varmasti on tuoleja kaikille, keittiössä vanhoista vaatteista tehtyjen rättien käyttäminen pyyhkiessä (vaikka kotona on ostamiani tiskirättejä)  sekä muutenkin heidän mielestään KAIKEN vauvojen kanssa tekemisen tulee tapahtua lattialla (imettäminen, vaipan vaihto, nukkuminen).  Hei haloo! Minkä takia on lasten huone!!  

Heidän mielestään kotiimme tulisi teettää satojen eurojen arvoiset uudet kaapistot ja heittää vanhat mäkeen, koska ovat niin käytännöllisiä.  Mieheni enkä minä emme lämmenneet ajatukselle, koska nykyinen kaapisto on yhtä hyvä kuin ennenkin.

Plus että nyt kun me muutetaan niin heti muuton jälkeen on mieheni serkku tulossa meille kylään. Siitä viikon päästä mieheni isoveli vaimoineen sekä lapsineen tulevat pariksi viikoksi. Sen jälkeen anoppi ja käly lähtevät kotiinsa vähäksi aikaa ja saan rauhan!  Kunpa vaan kestäisin tämän kuukauden!

Huh…helpotti vähän….. 

Kiitos kun jaksoitte lukea! Tämä on vain purkaus enkä odota kenenkään kommentoivan sitä. Mun on vain pakko saada pääni sisällä olevat ärsyttävät asiat ulos jonnekin… :)

Tästä lähtien seuraava postaus on positiivinen ja varmasti anoppi/käly-vapaa :)

Hullunmyllyä

 

Viime viikko ja tämän viikon alku ovat olleet yhtä hullunmyllyä.

17.06 oli mieheni synttärit. Tein päivällä synttärikakun jonka sitten söimme iltateen kanssa.  Valittelin kun en ole pystynyt ostamaan miehelleni lahjaa mutta mieheni mukaan kannan vatsassani kaikkein parhainta lahjaa :)

18.6 oli meidän hääpäivä. 4. vuosi tuli täyteen tällä avioliiton tiellä. Mieheni toi minulle lahjaksi ihanan kimpun kukkia joita kuulema oli joutunut etsimään pitkään :)

21.06 oli mun synttärit. Mieheni oli ostanut edellisenä päivänä suklaakakun jota “en nähnyt” jääkaapissa tietenkään :D Illalla söimme senkin kakun ja sain jopa kälyltä lahjan :) Muistin tietenkin näytellä yllättynyttä kun kakku tuli :)

Viikon pommi tapahtui eilen:

Eli OSTIMME ASUNNON! Olimme jo pidemmän aikaa etsineet asuntoja niin netistä kun paikan päältäkin. Haluamme asua kaupungin toisella laidalla jossa asunnot/ihmset ovat paljon parempia kun täälläpäin.

Viime viikko oli mieheni osalta kiireistä tämänkin osalta sillä hän kävi katsomassa useita asuntoja sekä asuinalueita ennen kuin vihdoin sitten löytyi se mieluisin.

Näkymä päätieltä. Tuo keskellä oleva valkoinen rakennus on meidän uusi koti :)

Asuinalue, josta asuntomme ostettiin, sijaitsee Mezitli-nimisessä kaupunginosassa. Mezitli sijaitsee Mersinin aivan toisella puolella, noin 20 minuutin ajomatkan päässä meidän kotoa. Rakennukset meidän asuinalueellamme ovat valmistuneet viimeisen 5 vuoden sisällä eli upouudesta alueesta on kyse. Meidän talo sijaitsee aivan erään päätien varrella (ei kuitenkaan kovin ruuhkainen) lähellä kauppoja, kulkuyhteyksiä sekä mitä parhainta rantaa! Talosta noin 200 metrin päässä on kaupungin juurivalmistunut hieno vesipuisto jossa on isot uima-altaat liukumäkineen sekä aurinkotuoleineen. Meren rannalle (jossa pystyy myös ottamaan aurinkoa, uiminen on vähän eri asia koska vesi voi olla likaista) on matkaa 500 metriä. Merenrannalta alkaa myös Mersinin tunnettu kaupunkipuistikko joka jatkuu 10 km verran koko rantareunaa pitkin.  Mieheni uhkui jo intoa aloittaa lenkkeily (kuinkakohan monta kertaa olen tämän kuullut) :D

Näkymä parvekkeelta: tätä tietä pitkin pääsee suoraan merenrannalle

Tämä ympäristöstä. Nyt asuntoon! Rakennus on juurivalmistunut, 10 kerroksinen. Meidän koti on 9. kerroksessa. Asunto on kooltaan noin 150 m2 ja pohjasuunnitelmaltaan TODELLA käytännöllinen. 4 huonetta (olkkari, makkari, lastenhuone, pienempi olkkari) ja keittiö tai kuten Turkissa sanotaan 3+1. Kolme kylppäriä, yksi turkkilainen vessa, yksi normaali kylppäri jossa poreallas sekä ns. vanhempien kylppäri makkarissa jossa on vain pesu-allas ja suihku (tästä tulee meille varastohuone). Uusi asunto on huomattavasti pienempi kun meidän nykyinen, onneksi, sillä siivoamisesta en tule selviämään tässä asunnossa enää sen jälkeen kun lapset syntyy.

Asunnossa on 2 isoa parveketta seka kaksi ranskalaista parveketta.  Kaikissa huoneissa on puuparkettilattia. Valmiina tulevat myös eteisen kaapisto sekä ns. pesukone kaapisto. Muutenkin asunnon materiaalit ovat ykköslaatua ja pieniin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota. Esim. lastenhuoneen ikkuna on tehty korkeammalle kuin muut ikkunat (lapset eivät yletä). Samoin parvekkeiden kromireunuksia voi ylentää ja alentaa haluamasi mukaan. Ilmastoinilaitteille oli tehty valmiit paikat joka huoneeseen. Parvekkeille on myös tietty vakiona pistorasia sekä vesihana (helpottaa puhtaanapitoa). Tulevaisuutta varten asioita myös suunniteltu sillä koko kämpässä on valmiit putkistot lämpöpattereille sekä valmis asennuspaikka kombi-lämmittimelle sitten jos/kun se maakaasu vihdoin saapuu.

Asunnon nähtyään mieheni oli aivan innoissaan ja heti seuraavana päivänä hän kaappasikin meidät kaikki mukaansa asuntoa katsomaan. Kun mekin ihastuimme asuntoon ja alueeseen, aloitimme hinnasta tinkimisen. Saman päivän aikana saimmekin kaikki ostoasiat hoidettua, sopimuksen tehtyä sekä lähdimme kotiin Tapun eli asunnonomistusasiakirjan kanssa. Omat säästöt menivät sekä lainaa tuli otettua sieltä täältä. Koska asunto on uusi niin kuluja tulee vielä lisää erilaisten byrokraattisten asioiden hoidossa pari-kolme tuhatta euroa. Samoin meidän pitää ostaa aurinkoenergia katolle jotta saamme kuumaa vettä (500 EUR).  TV-antennien asennus, muuttamiskulut, asunnon hienosäännöt, siivoaminen etc tarkoittaa sitä että yhteensä rahaa ja aikaa tulee menemään vielä aika paljon.  Hiljaa hyvää tulee. Meillä on vielä tässä asunnossa vuokra maksettuna ensi kuun loppuun asti, joten luultavasti kaikki nämä työt tehdään pikkuhiljaa niin että muutto tapahtuisi ensi kuun lopulla.

Mutta kertokaa mulle hei, miten saan anopin ja kälyn olematta sekaantumasta KAIKKEEN koskien uuden asunnon sisustusta! Heidän makunsa ja minun makuni eivät sovi ollenkaan yhteen. Mulla menee hermot kun ne kahdestaan suunnittelevat milloin me muutetaan ja mikä matto/huonekalu tulee mihinkin huoneeseen. Anteeksi vaan mutta MINÄ määrään näistä asioista. Olen yrittänyt jo nätisti sanoa että minä haluan asiat näin ja noin, eikä muuta tule olemaan. Mutta näemmä kauniisti sanominen ei auta. Tästä seuraa kyllä konferanssi miehen kanssa.

Päätteeksi raskaus infopaketti: Tänään päiviä 13+0. Viime viikolla käytiin ultrassa jossa niskapoimut mitattiin, olivat kuulema todella hyvät. Kumpikin vauva heilutteli käsiään ja jalkojaan sekä vastasivat muutenkin viikkojaan hyvin.  Lääkäri oli  hyvin tyytyväinen ja samoin mekin. Ensi viikon lopulla ollaan menossa taas ultraan, ehkä sitten saadaan selville jo sukupuolia :) Mulla olo on normalisoitunut niin että välistä joutuu jo miettimään että olenkohan enää raskaana. Syöminen jatkuu vahvana edelleen mutta närästys on kadonnut.  Kiloja on myös tullut tasaiseen tahtiin eli olen nyt 2 kuussa saanut kolme kiloa. Kaikki siis hyvin tältä taholta.

Lisää uskomuksia Turkissa koskien raskautta:

- Jos raskaana leikkauttaa hiuksia, vauvan elinikä vähenee. (mistäköhän tämäkin uskomus on saanut alkunsa)

- Ketä raskaana oleva katsoo eniten raskausajan aikana, tulee lapsi muistuttamaan tätä henkilöä. Eli suosituksena on katsoa mahdollisimman kauniita ihmisiä.

- Jos raskaana ollessa ärsyynnyt jostain henkilöstä, lapsesi tulee muistuttamaan luonteeltaan tätä henkilöä. (Ihanaa! Mulle on tulossa pikku anoppi ja pikku käly :D)

Hyvää uutta viikkoa! :)

Viime aikojen kuulumisia joita ei pahemmin ole

Aika menee ja blogi vaan pysyy hiljaisena. Se vaivaa minua mutta en keksi mitään mistä kirjoittaa. Kotona vaan makaan sohvalla hirveän helteen armoilla. Helle kylla hikoiluttaa ihan kunnolla vaikka mitään ei tekisi. Vaatekertaa on vähennetty kunnolla ja ollaan jo sivettömyyden rajoilla, mutta ei voi mitään koska kaikki enempi vaate tuntuu niin tukalalta. Onneksi helteiden on luvattu hellittävän täksi viikonlopuksi edes.  Raskaana ollessa helteet ovat aivan hirveitä, vaikka ennen niitä kovinkin rakastin.
Me käytiin viikko sitten hakemassa mulle vihdoin mun oma turkkilainen henkkari eli olen nyt virallisesti Turkin kansalainen ihan käytännönkin tasolla :) En ole vielä saanut kunniaa vilauttaa tätä henkkaria kenellekään, mutta on ihanan vapauttavaa tietää että minne tahansa menenkin minua ei katsota kummasti passia ojentaessani, koska olen aivan samanlainen kuin muutkin :) Okei, en ulkonäöltäni mutta laillisesti :)
Kesän tuloa Turkissa huomaa myös hääsesongin avautumisesta. Viimeiset kaksi viikonloppua meitä ovat “ilahduttaneet” naapuruston häät, joita vietetään täälläpäin kaduilla tai hääsalongeissa (näitä ei meidän lähistöllä ole). Jos häitä vietetään kadulla, viettokohta valitaan läheltä sulhasen kotia. Kadun reunalle tuodaan musiikkisysteemi sekä paljon muovituoleja vieraille. Äänijärjestelmän testaus alkaa yleensä klo 19, häät 19.30 – 20.00. Kaupungin järjestyssääntöjen mukaan häiden tulee päättyä klo 23.00 mennessä, muuten häiden järjestäjät voivat saada sakkoja. Kunnon naapurikyttääjänä olen tarkka näiden sääntöjen noudattamisesta ja olen aina valmis kännykkä kädessä soittamaan virkavallan apuun jos a) häät kestää yli 23.00  b) jos häissä ammutaan aseilla ilmaan (yleinen tapa itä-Turkissa) tai c) muita tappeluita tai sekoiluja tapahtuu häiden aikana. Viime viikonloppuna teki kyllä mieli soittaa poliisit paikalle ihan vaan musiikin takia. Se oli aivan HIRVEÄÄ ulvomista ja määkimistä volyyminappulat täysillä. Me ei voitu tehdä muuta kun istua kotona sisällä kuumassa ikkunat ja ovet kiinni. Joskus he soittavat tosi mukavaakin musiikkia jolloin on ollut ilo istua parvekkeella ja seurata juhlaväen tanssimista.

Tässä viime viikonlopun tunnelmaa, aivan meidän parvekkeen edustalta.

Täällä joka häissä soi ehdottomasti Kolbasti seka Hadisen euroviisukappale Düm Tek Tek. Kolbastia tanssivat vanhat sedät ovat ehdottomasti hauskinta seurattavaa :) Kolbastista kirjoitin jo täällä.
Raskaudesta vielä lyhyesti. Viikkoja on jo kertynyt 11 + 2 eli kolmas kuukausi täyttyy pian. Ensi viikon torstaina mennään lääkärille taas. Kuulema silloin sukupuolikin voidaan saada selville (jos on poikia tiedossa, ne näyttävät sukupuolensa aikaisin) Vatsa on jo kivasti pyöristynyt (näyttää kun olisin jo 4 kuulla) ja etenkin iltaisin turvonnut hirveästi. Makeakin on alkanut maistumaan pieninä annoksina ja jäätelöä meneekin hyvin :) Kiloja tulee hyvin hitaasti mutta varmasti. Olo on muutenkin todella hyvä, aina silloin kun vaan syön säännöllisesti. Heikko olo helteessä on KAMALA.
Turkkilaisia uskomuksia raskaudesta:
- Jos raskaana syö paljon kalaa, lapsi ei opi puhumaan nopeasti.
- Jos raskaana syö kananmunia, lapsi syntyy kaljuna.
- Jos raskaana käsittelee lihaa, kalaa, mansikoita, kirsikoita sekä karhunmarjoja, ja käsillään tahraa jonkun paikan ruumiistaan niin lapselle tulee siihen kohtaan punainen “tahra” joka ei lähde pois.
Näissä asioissa anoppini on tietenkin minua valistanut kun syön kananmunia/kalaa/mansikoita. Etenkin tuo tahra asia pelottaa häntä kovasti ja varottelee syömästä liikaa mansikoita tai kirsikoita.  Syötyäni hän myös hoputtaa minut nopeasti käsien pesuun. Hohhoijaa… :)
 

AURINKOISTA viikonloppua kaikille! :)

Raskaus + turkkilainen kulttuuri

Nyt kun olen raskaana ja asun täällä Turkissa niin ajattelin yhdistää nämä kaksi asiaa. Tässä on nyt sitten joitain asioita jotka ovat erilaisia raskauskulttuurissa Turkissa kun mihin minä olen Suomessa tottunut :)

* Täällä ei ole neuvolaa vaan koko raskauden ajan käyt naisten sairauksiin sekä synnytyksiin erikoistuneella lääkärillä. Käyntien määrää ei ole myöskään selvästi määritelty vaan voit siis melkeinpa kuinka usein vaan käydä katsomassa pikkuisiasi ultrassa :) Tästä esimerkkinä että minulla on 10 raskausviikkoa takana ja olen jo kolme kertaa käynyt ultrassa. Seuraavan kerran lääkäri kutsui kolmen viikon päästä. Olen kuullut myös ihmisistä jotka ovat käyneet vieläkin useammin. Minulta ei vielä ole otettu mitään verikokeita, mutta ensi kerralla varmaan tehdään ekat veriseulat samoin kun mitataan niskapoimut. Kaksosten kanssa on myös ihan erilaista kun normaaleissa ykkösraskauksissa.

* Vauvanvaatteita myydään joka paikassa. Etenkin Mersinissä on kymmeniä vauvoihin erikoistuneita liikkeitä jotka purkuavat vaatteita. Markkinoilla samoin on monia kojuja vauvanvaatteille ja se on halpaa! Myös monesti turkkilaiseen kulttuuriin kuuluu että vauvan perhe neuloo vauvalle paksuja liivejä, neuleita sekä peittoja. Tätä kulttuuria kunnioittaen otin minäkin puikot käteen ja aloitin peiton valmistuksen :) Anoppi ja käly ovat jo neuloneet kaksi ihanaa neuletakkia. Seuraavaksi he siirtyvät neuletöppösiin sekä pipoihin. Me kyllä aloitettiin aivan liian aikaisin.

* Internetin vertaistuki (keskustelupalstat) on ollut jotain josta minä etenkin olen ollut aivan äimän käkenä. Sitä ei siis ole melkein yhtään. Uskomatonta neuvottomuutta yhdistettynä vanhoihin uskomuksiin sekä ylitunteiluun. Esimerkiksi aivan yksinkertaisiin kysymyksiin koskien raskautta voit saada vastaukseksi että sinun pitää juoda tälläistä yrttisekoitusta tai lukea Koraanin tämä luku ettei “pahat sielut” valtaa lapsiasi (Koraanin lukeminen on aina hyvä asia, mutta en usko että se mikään taikakirja ole). Kuulema yksikin nainen oli kävellyt hakaneula taskussa synnytyksen jälkeen koska kuulema oli joku sanonut sille että ilman hakaneulaa mustat sielut valtaavat vauvat. Vastaajista monet myös itsekin tähän heti uskovat ja suunnittelevat jo ostavansa hakaneuloja. Toisena esimerkkinä, kaikki raskauden normaalit merkit kuten lihaskivut tai krampit ovat maailman loppu. Kirjoitetaan että on itketty viimeiset kolme päivää kun vatsassa on ollut kramppeja: “raskaus meni varmasti kesken”. Seuraava on itkenyt kolme päivää kun ei mitään raskauden oireita ole. Vastauksina on aina että mene lääkäriin. Tämän takia voin vain kuvitella minkälaisia potilaita muutenkin ylityöllistetyt erikoislääkärit käsittelevät päivittäin.

Näiden esimerkkien plus monien muiden samantyylisten tapausten takia olen täysin siirtynyt suomalaisille vauva-sivustoille joissa on sentään hiemän järkevämpää porukkaa.

* Perheen tuki ja apu on täällä huomattavasti tärkeämpää, jo raskauden aikana, kuin Suomessa. Esimerkiksi anoppi ja käly ovat asuneet meillä nyt yli puolitoista kuukautta eivätkä aio lähteä kotiin niin kauan kunnes en heitä tarvitse. He siivoavat, pyykkäävät, tekevät ostokset, kokkaavat sekä auttavat muutenkin kaikissa asioissa. Yleensä he myös jäävät vauvojen syntymän jälkeen auttamaan pariksi kuukaudeksi, auttaen uuden äidin alkuun. Apu voi olla äidin tai isän suvun puolelta. Tämä apu on kullanarvoista etenkin minulle koska olen riskitapaus :)

Tässä on nyt muutama ajatus jotka näinä päivinä on mielessäni pyörinyt. Ehkä tässä raskauden myöhemmissä vaiheissa lisää eroavaisuuksia esiin joten niistäkin kirjoittelen :)

Oikein hyvää uutta viikkoa! :)

P.S rv. 9+6 ja olo on edelleen mainio. Ruoka ja uni maistuu hyvin. Viime perjantaina käytiin ultrassa, kaikki ok ja toinen vauva jo heilutteli käsiään :) Vesimelonikausi ollaan myös virallisesti avattu :) Nam!

Oikea tapa kiinnittää turvavyö

 

Huom! Allaoleva teksti sisältää tärkeää tietoa jolla voit pelastaa ihmishenkiä!

 

Erään ulkomailla tehdyn tutkimuksen mukaan allaolevalla tavalla kiinnitetty turvavyö vähentää onnettomuuden riskiä jopa 43,7 prosenttia.

 

 

Jos läheisenne ovat teille tärkeitä noudattakaa ohjetta…

Ajakaa turvallisesti!!! :)

Torstai on toivoa täynnä

Taas on viikko vierähtänyt kuin siivillä.

Mieheni täti joutui lähtemään yllättäen tällä viikolla takaisin Hollantiin perhe-ongelmien takia. Tämän takia koko alkuviikko oli tosi stressaavaa koska täti teetti uudet hammasproteesit täällä meidän hammaslääkärillä mutta kuulema "ongelma oli niin vakava että hampaat olisi saanut jäädä laitattamatta". Onneksi saatiin täti jäämään niin kauaksi aikaa että sai uudet hampaat suuhunsa ja hampilääkäriltä mieheni kiidätti tädin suoraan lentokentälle Adanaan.

Tänään on raskauden 8+3 eli 9. raskausviikko meneillään. Vielä odotellaan niitä hirveitä alkuraskauden oireita sillä mitään ei ole. Välistä unohdan jopa että olen raskaana. Ainoa raskauden muistutus on tällä hetkellä hirveä ympärivuorokautinen nälkä :) Kokoajan saa olla jotain puputtamassa. Öisinkin mulla on jääkaapissa aina hätä-voileipä odottamassa jos satun nälkäisenä heräämään :) Mieheni ja anoppi/käly ovat olleet todella ihania koko ajan. Hemmottelevat minua oikein kunnolla eivätkä suutu jos pyytelen jotain ihan mahdotonta. Onneksi ei kuitenkaan ole mitään hirveitä mielihaluja iskenyt :)

Käly oli löytänyt markkinoilta mulle 1 liiralla tosi ihania raskausvaatteita. Ihania vaaleanpunaisia pellavamekkoja sekä paitoja. Tänään he ostivat mulle isoja kotipöksyjä :) Kohta on tarvetta koska vatsa turvottaa jo aika lailla. Kahden viikon päästä kun lääkäriin mennään niin on pakko olla jotain "isompaa" puettavaa :)

Helteet myös saapuivat vihdoin! Päivisin on ihanan lämmintä ja kotona on mahtava vilpoisa läpiveto. Öisin on myös rentouttavaa nukkua tuulen henkäillessä avoimen parvekkeen ovesta.

Nyt mennään syömään illallista :) Hyvää loppuviikkoa kaikille! :)

Tällä viikolla on ollut kaikki hyvin :)

 

Tämä viikko on lähtenyt käyntiin mainiosti!

Eilen tuli postissa ilmoitus siitä että vihdoin olen saanut kansalaisuuden ja nyt ainoaksi työksi jää vain henkilökortin hakeminen :) Jippii!! :) Pitkä odotus on siis ohi .

Tänään käytiin myös ultrassa taas ja siellä pienenpienet kaksi sydäntä sykkivät :) Raskausviikko 8 on meneillään eli 7 + 2 oli tänään mittarissa. Lääkäri määräsi minut jatkamaan lepolomaani sillä keskenmenon riski on yhä edelleen suuri. Kuitenkin sydänäänien kuuleminen oli hienoa :) Valitettavasti olin menettänyt pari kiloa painostani vaikka syön todella useasti ja paljon  enemmän kuin ennen. Enkä tee muuta kuin makaan päivät. Lääkäri määräsikin minut pakkosyöttöön niin kauaksi aikaa kunnes pahoinvointia ei ole. Eikä sitä ole ollutkaan vielä yhtään. Parina päivänä etoi hiukan mutta johtui kait syömästäni ruoasta enemmänkin kuin raskaudesta.  Toivon mukaan koko pahoinvointia ei tule. *rukoilee*  Ei oikein ole ollut muutakaan raskausoiretta kun nälkä ja väsymys. On kuitenkin ihana tietää että vatsassa kaikki on hyvin.

Viime viikko oli täynnä säpinää. Torstaina isäni saapui tyttöystävänsä kanssa. He onneksi ymmärsivät tilanteeni hyvin ja kiertelivät itsekseen päivisin ostoksilla. On hyvä että he tuntevat kaupungin jo ennestään :) Sain isältäni lahjaksi ihanan enkelikaulakorun (plus tietty ison läjän muita ihania tuliaisia)  jonka aion pitää kaulassani koko raskauden ajan. Toivottavasti se tuo onnea :)  Kiitos vielä kerran isä kun tulit ja toivottavasti tulette taas uudestaan pian!! :)

Viime viikolla mieheni tietokone myös hajosi ja hän vei sen korjattavaksi. Korjaus kestikin koko viikon ajan sillä kone saatiin takaisin vasta maanantaina. Viime viikon mieheni käytti siis suurimman osan päivästä minun tietokonettani. Täten oma tietokoneaikani oli aika vähäistä mutta oli rattoisaa olla välistä erossakin siitä :)

Tällä hetkellä kotona on käly, anoppi ja mieheni täti jotka huolehtivat ruoka – ja huoltopuolesta täydellisesti :) Päivät minulla menee telkkaria katsellessa sekä heidän kanssaan rupatellessa. Mahdollisimman vähällä stressillä :)  Mieheni täti jatkaa matkaansa ensi viikon lopulla kohti Kahramanmarasia jossa hänellä on myös paljon sukua. Käly ja anoppi jäävät meille ainakin kesäkuun loppuun asti. He ovat jo hiljalleen keskustelleet keskenään että ottaisivat minut mukaansa takaisin Pazarcikiin, mutta en todellakaan aio lähteä sinne käristelemään pallomahan kanssa. Täällä olo on turvallisempi mieheni kanssa :)

Mutta tulipa paljon taas tekstiä. Hyvää loppuviikkoa kaikille teille ihanat ystäväni! :)

Viime päivien kuulumiset

Viikko lähti käyntiin hyvin. Tiistaina anoppi ja käly saapuivat. He ottivatkin heti kodin ohjat käsiinsä ja päästivät mieheni pälkähästä :) He ovat pyykänneet, siivonneet, järjestelleet, kokanneet ja muutenkin vain pitäneet minusta hyvää huolta. Olen niin onnellinen että he saapuivat :) Tosin anoppi paasaa liikaakin ja varoittelee minua jopa olla nostelematta liikaa käsivarsia ylös suihksssa ettei vauvat vaan putoa…. välistä vähän ärsyttää mutta otan rennosti :)

Mieheni on ollut eilisestä lähtien lomalla, joten meillä on pitkä viikonloppu meneillään. Tänään on 1. toukokuuta, joten toivottelen hyvää vappua kaikille! Seurailen Suomen mediasta ihmisten oikeaa vapun juhlintaa piknikien ja yhdessäolon merkeissä.  Ihanaa että ainakin sää on suosinut teitä myös tänään! :)

Täällä Turkissa vappu sujuu yleensä mielenosoitusten sekä poliisin/mielenosoittajien välisenä tappeluna. Monet ääriryhmät pitävät tätä päivää oikeutettuna osoittaa mieltä isoissa kaupungeissa. Etenkin Istanbulissa jokavuotiset mielenosoitukset sekä poliisin vastavoima on todella ikävää seurata. Itse muistan etten koskaan pystynyt menemään töihin 1. toukokuuta koska pelkäsin että joudun keskelle mellakoita tai saan pahimmillaan pamppua poliisilta kyynelkaasun perään. Kunpa tähän “perinteeseen” saataisiin joku muutos aikaiseksi.

Eilen käytiin myös ekassa ultrassa ja kaksi palleroa siellä kellisteli :) Eli tällä hetkellä olisi kaksoset tulossa. Toinen vauvoista oli vielä huomattavasti pienempi kuin toinen ja on mahdollista että jossain vaiheessa matkaa raskaus muuttuukin yhdeksi vauvaksi . Kahden viikon päästä on seuraava ultra jolloin kuullaan sydänäänet :) Ólen nyt kuudennella raskausviikolla (5+2). Olo on myös tosi hyvä vaikkakin hirveä närästys ja nälkä vaivaavat kokoajan.

Mieheni ja vieraat lähtivät käymään Kipassa juuri vähän aikaa sitten ja laitoin heille listan mukaan mitä haluan. Nyt minulla on hyvä syy haluta kaikkea mahdollista mitä vain mieli tekee ja olenkin niin tehnyt :) Näin alkuraskaudesta mulle on tehnyt mieli vain suolaista. Mikään makea ei houkuttele ollenkaan. Milloinkohan tämä muuttuu? :)  Pyrin syömään ruokailujen välillä hedelmiä että saisin vitamiineja. Eli mulla on päivisin 6 ruokailua: aamupala, hedelmä, lounas, hedelmä, illallinen, hedelmä :) Ihanaa että on kesä ja markkinoilla on paljon tuoreita hedelmiä tarjolla!!

Ensi torstaina on myös iskä tulossa vihdoin kylään. Mitäköhän siitäkin tulee :)

Hyvää viikonloppua kaikille ja koettakaa selvitä vapusta hengissä :D