lauantai 26. joulukuuta 2009

Äiti ei aina jaksa eikä isä osaa

Tasan kuukausi on kulunut siitä kun meidän pienet Turkin pippurit saapuivat tähän maailmaan. Kuukausi on sujunut täysin vauvojen ehdoilla, heidän tarpeitaan tyydyttäessä. Päivät ja yöt ovat sekoittuneet keskenään kun joka toinen/kolmas tunti on pienokaisia syötettävä. Onneksi kummankin paino on lähtenyt nousemaan normaalisti ja olivat kuukauden ikäisinä kumpikin kolme kiloa. Pituutta oli jo mahtavat 51 senttiä. Vihdoin olemme voineet käyttää normaaleja vastasyntyneillä tarkoitettuja vaatteita :D Tätä ennen käly oli käynyt ostamassa keskosvauvoille tarkoitettuja vaatteita koska pienokaiset hukkuivat normaalikokoihin :)

Olen itse selvinnyt suhtkoht terveenä. Jouduin pari antibioottikuuria käymään läpi tulehduksen takia, mutta nyt olo on jo kuin entinen. Tietty kuukausien makaaminen niin raskausaikana kun synnytyksen jälkeenkin on jättänyt jälkensä: väsyn todella nopeasti. Pyrin kuitenkin olemaan aktiivinen ja saamaan taas kuntoni ylös. Turkissa lapsivuodeajaksi määritellään 40 päivää synnytyksen jälkeen. Sanonnan mukaan "kehto on auki hautaan synnytyksestä seuraavien 40 päivän ajan". Näiden päivien ajan äiti ei saisi näyttäytyä kodin ulkopuolella, samoin vauvoja ei viedä ulos/vierailulle, eikä vauvoja näytetä vieraille. 40 päivän päästä on ns. kirklama eli 40 päivän päättymisen "juhla" jolloin erilaisten huhaa tapojen mukaan niin vauvalle kun äidillekin tehdään jotain. Yleensä juhlintaan liittyy vauvojen sekä äidin kylvettäminen. Kylvetyksen aikana voidaan veteen lisätä jotain jonka uskotaan auttavan vauvaa tulevaisuudessa. Äiti sitten tällä samalla vedellä pesee itsensä. Jotkut eivät vauvoja pese edes ennen 40 päivän päättymistä. Itse vähän pelottaa mitä anoppi on keksinyt tuoksi juhlaksi. Olen kyllä käynyt jo ulkona monesti, vauvat on kylvetetty ja näytetty vieraille :)

Synnytyksen jälkeen olen ollut huomattavan tunteikas. Välistä itkettää ihan tyhmät asiat, etenkin omiin lapsiin liittyvät. Itkin kun lääkärisetä tutki meidän vauvat, itkin kun heiltä otettiin jalanpohjasta verta sairausseulontaa varten, itkin kun näin telkkarissa pienen vauvan joutuvan heitteille.

Olen pari kertaa ns. "välähtänyt" anopille kun rupesi ärsyttämään anopin puheet ja "opetukset". Vannon että jos vielä kerran kuulen sanat "näin suuremmat sukupolvet meille opetti" tai että "näin meillä tehdään", tulen hulluksi. Kuulema täällä on tapana että vauvan silmään puristetaan sitruunaa jotta silmät olisivat tulevaisuudessa kirkkaat (en todellakaan antanut tehdä), vauvan sängyssä kun vauva otetaan syliin sängystä pitää peitolla peittää vauvan makaama alue (koska niin vain tehdään oli selitys, en ole moksiskaan), vauvoista tai itsestäsi ei saisi koskaan kertoa mitään hyvää toisille koska "paha silmä" voi tehdä pahojaan, kokoajan pitää sanoa Masallah (Allah suojelkoon) kun lapsista puhutaan (anoppi pelkää äärettömästi pahaa silmää, jota vastaan Masallahia käytetään). Kuulema myös synnytyksen jälkeen äidin tulee syödä hirveästi että maitoa tulisi! Tänään anoppi kertoi että mitä enemmän syön sitä paremmassa kunnossa olisin (siis en koskaan väsyisi). Minulla on vielä 10 kiloa raskauden jälkeisiä kiloja päällä, olen jopa pari kiloa saanut lisää. Rintamaitoa on (tätäkään ei saisi anopin mukaan KOSKAAN sanoa, ei edes perheen sisällä) ja voin hyvin. Anoppi ei ole tietenkään tähän tyytyväinen vaan mun pitäisi kokoajan syödä lisää ja lisää, etenkin makeaa jotta "maito olisi makeaa". Just joo, yritä siinä sitten selittää että tärkeämpää on juoda paljon ja syödä monipuolisesti, ei mitään makeaa mössöä (jonka takia sairastuinkin).

Nyt poika heräsi :)
Hyvää joulunaikaa ja antoisaa uutta vuotta 2010 jokaiselle lukijalleni! Toivon mukaan uusi vuosi tuo mukanaan teille kaikille onnea, rakkautta, rahaa ja terveyttä :)

25 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että voitte hyvin vauvojen kanssa. Alku on sellaista pyörremyrskyä, mutta kyllä se elämä vielä siitä tasaantuu ja rytmittyy. "Apu" saattaa välillä käydä hermoille, muttta yritä kestää! Kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista
  2. Jaksamista, juuri tuon hössöttämisen vuoksi (tosin meillä anoppi ei ollut noin "hyökkäävä") ajoimme heidät omaan kotiin KAHDEN päivän päästä! Lisäksi kun meillä ei ollut kuin tuo yksi rääpäle, niin elämä ainakin pari ekaa kuukautta oli hyvin rauhallista ja aikaa oli tehdä vaikka mitä kun vauva nukkui suurimman osan päivästä. Se oli toisaalta kivaa ettei ollut kiirettä niin sai rauhassa tutustua uuteen eloon. Sitten kun vauva alkoi koko ajan olemaan enemmän ja enemmän hereillä niin sitten taas kiireet lisääntyivät. Mutta totta puhuen, yhden kanssa on iisiä, kahdesta en sitten tiedäkään mitään!

    VastaaPoista
  3. Paa asia,etta sina ja vauvat olette terveet.Miehellani on taala 12 lastenlasta,ja 13 tulossa,enka ole tuollaisista jutuista kuullut,taikka nahnyt kenenkaan naitten tekevan,tai puhuvan.Varmaan siella,mista miehesi on kotoisin,niin elaa taikausko viela tana paivanakin vahvana.Telkkarista kylla olen nahnyt vaikka minkalaisia uskomuksia.Tuo sitruunan tiputtaminen silmaan. on aika arveluttavaa.Seha jo kirvelee vauvan silmassa.
    Monet vanhat konstit ovat hyvia,mutta taikauskon jutut eivat sita ole.
    En yhtaan ihmettele,etta tuossa herkassa tilasasi tulee kimpaantuminen.
    Muutaman kuukauden kuluttua,uskon niin,helpottaa.
    Suuri voimahali naapuriin,ja ihanaa alkavaa vuotta.

    VastaaPoista
  4. Tosi kiva kuulla taas kuulumiasi! Hienoa,että sekä sinä että vauvat voitte hyvin ja että ovat kasvaneet.2 pienen vauvan kanssa kyllä menee helposti kaikki voimat,kun ovat avuttomia vielä tässä vaiheessa,,mutta kyllä se sitten jatkossa helpottaa.Yritähän kestää anoppia;-)
    Oikein hyvää uutta vuotta 2010 teille kaikille!

    VastaaPoista
  5. minulla on vain yksi kysymys: koska anoppi palaa kotikylaansa?

    pure hammasta ja vartioi lapsia. miehesi on varmasti fiksu kun kerta on koulutettukin, mutta anopistasi en voi sanoa samaa. en ole elaessani kuullut moisia juttuja taalla Istanbulissa. Kosovossa tosin eraan tutun perheessa oli samantyyppisia primitiivisia taikauskoja. Kunhan anoppi on pois kuvioista kannattaa ehka keskustella asiasta miehen kanssa ihan niinkuin rauhallisesti ja sanoa, etta toista kertaa anoppi ei enaa noin pitkaksi aikaa tule "auttamaan". Mutta kannattaa antaa polyn laskeutua ennen kun otat asian esille miehen kanssa. Monet turkkilaiset miehet eivat nimittain tuossa tilanteessa kykene nakemaan tilannetta ulkopuolelta. Aiti kun on niin ihana ja aina oikeassa.

    Onneksi lapsia tuli samassa paketissa kaksi, tuskinpa nyt heti olet uudestaan lisaa hankkimassa? ;) Ehka siis tama anopin vierailu jaa yhteen. Insallah.

    VastaaPoista
  6. Voin hyvin kuvitella :D Täälläkin on vaikka mitä uskomuksia mutta tuollaisista en ole kuullut.

    "Pahan silmä" on ihan tosi Koraanissa ja sitä varten lapsia suojataan mm. rukoilemalla ja mashaAllahia hokemalla mutta se ettei lapsista saisi edes puhua tai kenellekkään näyttää niin se on jo kovemman luokan taikauskoa :D

    Koita kestää :))

    VastaaPoista
  7. Mukava että kävit kirjoittamaan kuulumisia ja vielä mukavampaa että kaikki voitte hyvin! Masallah?

    Tiedän että miehesi vanhemmat ovat aika lailla samalta suunnalta mistä omatkin appivanhempani joten kaikki oli tuttua paitsi tuo sitruunahomma. Ja hermo kireällä purin hammasta myöskin!

    Tunteiden ailehtelevuus menee ohi onneksi, itkukohtauksista en osaa vannoa, itselläni niitä tulee vieläkin herkemmin kuin ennen lasta.

    Oikein hyvää Uutta vuotta teidän perheelle!

    VastaaPoista
  8. Kiva kuulla kuulumisesi. Voin sanoa, etta olen naiden kahden muksun kanssa myös kuullut kylla jos jonkinlaista neuvoa/varoitusta, mutta nykyaan arahdan jo kunnolla, koska tiedan oman kasvatustyylini ja tapani olevan "oikeammat".

    Pahansilmasta on taallakin varoiteltu ja kovasti. Joskus kylla tuntuu ettei saa edes kunnon keskustelua aikaan kun kaikki olisi salattava muilta ettei mikaan paha iskisi. Toivotan sinulle rutkasti karsivallisyytta!

    Onnea vuodelle 2010!

    VastaaPoista
  9. Kivaa kuulla lapsistanne ja muusta, anoppikin jaksaa näin lukijaa huvittaa :)

    Mahtavia hetkiä ja hienoa tunnelmaa vuodelle 2010!

    VastaaPoista
  10. moikka Likka
    Kiva kun olet pystynyt ja jaksanut vain lasten kanssa ja heidan aikataulun mukaan elää.
    Yritä kestää
    1 vuosi elamassa on lyhyt, mutta Pippureille pitka. Sina kasvatat lapsesi sellaiseksi kun vain sina haluat onko ehkä vahan hyvaa koti kasvatusta?? ja Eurooppalaista naista niin nopeasti saa kaannyttaa
    Islamiin. Muistatko kun Istanbulissa nähtiin poikia jotka pukeutuneet kuinprinssit ... et kai samaa ajattele Erenista??
    yrita kestaa tavataann. kuukauden paasta
    Faijasi

    VastaaPoista
  11. Kiva kuulla kuulumisiasi pitkasta aikaa. Kylla vauvojen kanssa vaan on hommaa, ja yöunet jaavat vahiin- tsemppia!

    Eikö sita anoppia vaan voisi jotenkin saada lahtemaan pois hasaamasta? Mina ainakin tein niin, mutta hanella oli ehka lyhyempi matka kotiin?

    Hyvaa Uutta Vuotta teidan koko perheelle, ja ONNEA viela kerran Pippureista!

    VastaaPoista
  12. Onnea pikkupippureista!
    Ja voimia vauva-arkeen!

    VastaaPoista
  13. Onnea Turkinpippureista taas kerran.Jopas siel on soppa jos anoppi tommosia meinaa.Onneks osasit ite mennä väliin.Ehkä tää Suomi on silti kuiteski edellä kävijä noissa asioissa.En määkään kyl sitruunaan silmiin laittas vaikka näkö kuinka kirkastus.Maalaisjärkee ku käytät ni kyllä sää pärjäät <3

    VastaaPoista
  14. Kiva oli lukea kuulumisiasi! Mielenkiintoisia tapoja anopillasi... Tuskin niistä nyt hirveästi haittaa lapsille on ja hengissä pysyisivät niitäkin noudattaen, mutta en kyllä itsekään silmiin sitruunaa laittaisi... Mutta varmaan opit jo raskausaikana päästämään anopin ihmeellisimmät jutut toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ;).

    Voimia sinulle jaksamiseen kahden vauvan kanssa! Toivottavasti saamme taas pian lukea kuulumisiasi.

    VastaaPoista
  15. Minäkin asun täällä Turkissa ja välillä tosiaankin tuntuu, että tämä maa on täynnä mitä ihmeellisempiä taikauskoja...liittyen nyt esimerkiksi vaikka naimisiinmenoon.

    Minulla ja poikaystäväni myös haaveilemme lapsista. Meillä oli kova kiistely tulevista nimistä, jos lapsia saadaan. Minäkun haluan suomalaiset nimet, hän luonnollisesti turkkilaiset. Millaiseen ratkaisuun te olette päätyneet nimien kanssa? Kertokaa myös mikä on teidän mielipiteenne ympärileikkausta koskien?

    Tsemppiä teidän arkeen ja onnittelut vauvoista!! :) Kyllä minun mielestä voit sanoa miehellesi, että se on hänen tehtävä ajaa äitinsä hienovaraisesti kotiinsa, tai ainakin jättää kasvatuksellinen päätösvalta teille, eikä yrittää mitään noitatemppuja. Kyllä se siitä.

    VastaaPoista
  16. Hei! ja Onnea vielä pienistä vauvoista!
    Voimia sinne vauva arkeen, vaikka se nyt voi tuntua raskaalat kaikkineen syöttämisiin ja vaipanvaihtoineen niin joskus nekin muistot ovat kultaisia, itse huomaan jo nyt palaavani aikaan jolloin kuopus ( nyt kohta 6v) oli vastasyntynyt ja ajattelen kaiholla sitä aikaa ,vaikka se oli tosi raskasta, kun mies pitkää pvää työssä ja kotona vauvan lisäki 2v ja 8v.....anoppi suia onneksi siellä....hyvä että osaat olla välittämättä jospa se sittä rauhoituu ;) Hyvää alkavaa vuotta sinne!!!

    VastaaPoista
  17. I enjoyed this writeup, Keep up the interesting writing!


    Website SEO

    VastaaPoista
  18. "Turkinpippurit" - ihana nimitys! :))
    Voi kiesus millaisia juttuja anopiltasi; erityisen järkyttävää tuo sitruunatipan laittaminen silmään!! AUTS!! Koita kestää hänen kanssaan; varmaan hänestä on kuitenkin myös apua kahden pienen hoidossa!
    Hyvä kuulla, että voit vauvojen kanssa hyvin!

    Toivotan samalla hyvää Uutta Vuotta teidän koko ihanalle perheelle!! Kirjottele kun kerkiät ja voi tosi hyvin!! ♥ ♥

    VastaaPoista
  19. Täällä on myös törmännyt vaikka minkälaisiin uskomuksiin ja tuo 40 päivää sängynpohjalla on joillekin vakio eikä vauvaakaan missään nimessä saisi viedä ulos sitä ennen. Ja anopit kuuluu 'lapsivuodeajan' asiaan, hoitavat kotihommat siinä sivussa. Heh joo,eurooppalaisena kyllä osaa käyttää omaa järkeäkin niin että antaa uskoa mitä haluavat, onhan niistä toisaalta apuakin vaikka ärsyttääkin. Kahden vauvan kanssa on itsellä varmaan omaa hommaa kaksinkerroin enemmän.
    Tsemppiä tulevalle vuodelle, voimia, kärsivällisyyttä ja onnea kukkuramitoin toivotan.

    VastaaPoista
  20. ONNEA pikkupippureista!
    Hienoa, etta anoppia lukuunottamatta kaikki on hyvin!

    Herkistely synnytyksen jalkeen on luonnollista.
    Olethan kokenut niin henkisesti kuin fyysisesti aikamoisen mullistuksen. Ei ihme jos pinna kiristyy tai vasyttaa.

    Kaikkea hyvaa jatkossa!

    Onnellista Uutta Vuotta 2010 koko perheelle!

    VastaaPoista
  21. Onnea pienokaisten johdosta ja tsemppiä vauva-arkeen!

    Hyvää uutta vuotta Mersiniin, täällä Suomessa paukkupakkaset hrr...

    T. Leena

    VastaaPoista
  22. Voi, kun sain kylmiä väreitä kertomuksestasi !! Tuli niin omat vauva-aikamuistot mieleen!! (tuo sitruuna oli kyllä uutta) Neuvoja tuli joka suunnalta!! Sitä ei ennen lapseton ihminen edes tajuakaan (saati osaa henkisesti varautua)kuinka monella ihmisellä on kasvatukseen ja hoitoon sanomista!! Blaah!! Näkymättömät tulpat vain korviin, mairea hymy huuliin ja teidän lapset hoidetaan teidän periaatteiden mukaan!!

    Minä sain kuulla mutinaa, koska en ollut tuota 40 sisällä, koska annoin pojan ilmakylpeä 30 asteen helteellä kelteisillään, koska annoin siemailla kylmää vettä pullosta, koska annoin nukkua niin vatsalla kuin vieressä, ja niin edelleen...

    Anopin kanssa asusteltiin vauva-aikana ensin 3 kuukautta täällä ja heti perään kolme kuukautta Turkissa, joten siinäkin tiedän tunteesi tarkalleen. Itse jouduin kerran huomauttamaan (olin väsynyt, en ehkä muuten olisikaan huomauttanut), mutta onneksi siitä sitten tokeni ja asiat asettui uomiinsa :-P
    Voimia!!

    VastaaPoista
  23. Heli,milloinka smeille suodaan ilo nähdä kuva "turkinpippureista :) ???

    VastaaPoista