Ihanaa viikonloppu alkaa

Tama viikko ei ole mennyt ihan niinkuin Strömsössa.

Sita minun aikaisemmin mainostamaani autoa ei sitten ostettukaan. Syyna se etta myyja oli HUIJARI! Mieheni alkoi epailemaan asiaa koska loysi netissa toiselta sivulta saman auton ilmoituksen eri nimella. Pyysi minuakin soittamaan miehelle potentiaalisena ostajana joka sitten oli viimeinen tikki: mies heti myisi auton minulle jos vaan antaisin pienen kasirahan. Noh, samana paivana mieheni sitten meni pankkiin perumaan rahansiirron ja sielta sitten suoraan poliisilaitokselle tekemaan rikosilmoitusta. Poliisit olivatkin innoissaan saamaan kiinni tallaisen miehen ja tekivat hyvin perusteellisen ilmoituksen. Toivon mukaan huijari saadaan kiinni. Noh, me ei onneksi menetetty mitaan rahallisesti, ei mitaan muuta kuin aikaa.

Autonmetsastys jatkuu :)

Tama viikko on muuten ollut ihan perusarkea. Tosin astianpesukoneeni on edelleen rikki. Korjaaja olisi vaihtamassa uutta ohjelmakorttia, koska vanhassa oli vikaa. Hintaa tulisi 150 TL. Mutta han olisi myos valmis ostamaan koko koneen 50 TL:lla. Ajattelimme menna viikonloppuna katsomaan uusia tiskikoneita josko vaihtaisimme ihan uuteen. Onhan toi vanha ollut meilla jo 5 ja puoli vuotta...

Vaihdoimme myos internet-palveluntarjoajaa talla viikolla. Tiistaina miehet tulivat asentamaan uudet yhteydet. Olemme olleet jo lahemmas kymmenen vuotta Turk Telekomin asiakkaita. Maksamme kuitenkin ihan mielettomia internet seka puhelinlaskuja vaikka meilla ei edes ole toimivaa lankapuhelinta kotona. Eli 80 TL joka kuukausi meni internettiin seka puhelimeen. Seka viime viikkoina meidan internet katkeili varmaan 100 kertaa paivassa (en liioittele), soittaessa TT:lle he lupasivat hoitaa asian eika viikon ajan mitaan tapahtunut. Noh, se oli sitten viimeinen pisara. Viime kesana meidan tanne asennettiin kaapeliverkosto kaapeli-internettia varten. Vaihdoimme sita tarjoavaan Uydunettiin ja nyt maksamme kuussa vain 39 TL internetista SEKA kaapelikanavista, joita meilla on nyt 160 kappaletta, sisaltaen HD-seka dokumenttikanavia (kuten National Geographic, Animaux etc.). Saatiin viela modeemi seka tv-boksi kaupan paalle. Hienoa! Ainakin ollaan alustavasti tyytyvaisia...

Annoin juuri lapsille muovailuvahaa, voi luoja, toivon mukaan tama ei ollut iso virhe....

Hyvaa viikonloppua!

Mersin ja suomalaiset

On ollut aivan mahtavaa huomata kuinka hiljalleen suomalaisten innostus Mersinia kohtaan on nousemassa. Tiedan ainakin kaksi yritysta jotka myyvat suomalaisille upouusia asuntoja luksus-asuntoloista taallapain. Olen saanut myos yhteydenottoja suomalaisilta koskien Mersinia. Halutaan tietaa nahtavyyksista, elamasta ja palveluista. Ilolla naihin kyselyihin vastailen ja toivon etta tanne saataisiin lisaa suomalaisia tulevaisuudessa. Ehka sitten voitaisiin perustaa jonkinlaista suomenkielista toimintaa :)

Ennen luulin etta Mersinissa asuu vain kaksi suomalaista, mina ja talvisin, isani. Isani oli tavannut lentokoneessa suomalaisen pariskunnan joka asuu kuulema vain parin kilometrin paassa meidan asunnolta. Sain heidan sahkopostinosoitteen joten ehka saan sitakin kautta uusi tuttavuuksia :)

********************************************

Mersinissa on viime vuoden sisalla tapahtunut kaikenlaisia muutoksia ja uudistuksia. Isoimmat asiat koskee urheilua: Mersin Idman Yurdu nousi Turkin ykkösliigaan joten nykyaan Mersinissa pelataan hienoa paaluokan jalkapalloa. Taalla voi siis nahda superjoukkueet Galatasarayin, Besiktasin, Fenerbahcen seka Trabzonsporin. Matsit pelataan uudistetulla Teyfik Sirri Gür stadioinilla ja lippujen hinnat alkaa 60 TL/peli/huonoimmat paikat.

Toinen iso asia, joka on vaikuttanut myos minun elamaani, on ollut 2013 pelattavien Valimeren kisojen tulo Mersiniin. Kisojen takia koko kaupunki on laitettu pressun alle remonttiin. Tiet on uudistettu, jalkakaytavia rakennetaan uudestaan, uusia urheiluhalleja seka tiloja rakennetaan kovalla vauhdilla. Kaupunkia siis meikataan tulevia tuhansia urheilijoita, kannattajia seka muita tukijoukkoja varten. Parhainta on se, etta tanne ollaan rakentamassa myos kunnon ratsastustallit seka kentat koska kisojen yksi urheilulaji on kuulema ratsastus. Sita taytyy kayda myos katsomassa itsekin sitten paikan paalta. Jollen jopa ilmoittaudu vapaaehtoiseksi tyoskentelemaan kisoissa :) Kisat pelataan kesakuussa 2013. Tervetuloa jos yleisurheilu kiinnostaa!

Tassa on kisoja varten valmisteltu Mersinin esittelyvideo englanniksi. Sen pituus on 6 min 50 sek mutta antaa hyvan kuvan nykyisesta Mersinista :)

Tanne on myos tullut uusi kauppakeskus nimeltaa Mersin Marina. Se sijaitsee, nimensa mukaisesti, satamassa. Samantyyppinen kauppakeskus on myos Marmariksessa, muistaakseni vielapa samalla nimella. Ideana on etta kauppakeskuksen vieressa on myos vierassatama ja keskus paaosin palvelisi vierailevia veneilijoita siis. Kaupat ovat hiukan kalleimmanluokkaisia merkkilikkeita, mutta alueelta loytyy hieno iso amfi*teatteri, uima-altaita seka hienot alueet kavelya varten. On siella myos ravintoloitakin ihan rannassa jotka ovat auki yomyohaan asti.

Viikonlopusta ja vahan muusta

Viikonloppu meni normaalisti ja oli mukava. Lasten synttarijuhlat juhlittiin perjantai-iltana. Syotiin kakkua ja annettiin lapsille lahjat. Taisi kuitenkin kaikkein paras "lahja" olla joulukuusi jonka myos otin esille ja koristelin. Siina on niin paljon kivoja palloja joita raplata, aidin iloksi :)

Lauantaina sitten multa meni viimein pinna astianpesukoneen kanssa. Vaikka oli kaikkein pisin ja "vahvin" ohjelma, ei taaskaan astioita oltu pesty. Mieheni kavi hakemassa meidan alakerrasta olevasta korjaamosta miehen paikalle joka sit sanoi etta vasta ensi viikon ma-ti voidaan tulla sita korjaamaan kunnolla. On myos mahdollista kuulema, ettei sita pystyta korjaamaan. Kiva, se tietaa tiskaamista mulle taas muutamaksi paivaksi. Tassa samalla korjaajaa odotellessa vilkuilen netissa uusia koneita... :)

***********************************************

Isoin asia mita meille tana viikonloppuna tapahtui on se, etta loydettiin uusi auto! Tosin se ei viela ole meidan mutta ollaan sovittu omistajan kanssa etta se on varattuna meille tiistaihin asti. Silloin mieheni matkustaa Niğdeen joka on noin 5 tunnin bussimatkan paassa taalta ja hoitaa auton ostoasiat siella, toivon mukaan. Kuukauden verran tassa ollaan jo autoa etsitty joten pieni helpotus kun saatiin sekin asia pois paivajarjestyksesta. Autoton elama on kuitenkin ollut tosi mukavaa: isoihin kauppakeskuksiin ollaan menty ilmaisilla palvelubusseilla ja anoppilaan dolmuksella. Lapset saivat elamassaan ekan dolmus-kokemuksen :)

***********************************************

Tassa on myos mun uusin hiusmalli :) Paatin vain yhtena paivana etta nyt on aika tehda jotain uutta: eikun hiukset tummiksi vaan. Ainahan sita voi taas blondata. Olen saanut hyvaa palautetta ainakin paremmalta puoliskoltani, joten taidan vahan aikaa olla tumma :)

Hyvaa uutta alkavaa viikkoa kaikille!

Kaksi vuotta sitten....

Tata kirjoittaessani aamulla tasan kaksi vuotta sitten olimme lahdossa normaaliin supistuskontrolliin laakarille kun sain tulosten jalkeen tietaa etta TANAAN olisi se paiva jolloin minusta tulisi vihdoin AITI. Tai no, onhan sita aiti jo raskaanakin mutta konkreettisesti se paiva alkaa tasta lahtien :)

Silloisista kaksikiloisista raapaleista on kasvanut n. 15 kiloisia, n. 94 senttisia rakkauspakkauksia, joiden kanssa mikaan paiva ei ole samanlainen :) Tahan viime vuoteen on mahtunut paljon, mutta onneksi on ollut helpompaa kuin lasten ensimmaisena elinvuotena. Paiva kerrallaan mennaan eteenpain ja koetetaan jaksaa naita kahta ihanaista uhma-ikaista. Paivansateet!

Paljon onnea Esma ja Eren :)

Uusi blogi alkaa

Iso HEI kaikille!

Tämänhetkisen elämäntilanteeni takia päätin aloittaa uuden blogin, ns. uuden sivun elämässäni. Vielä en osaa sanoa minkälaiseksi tämä blogi tulee muuttumaan ja kuinka henkilökohtaisia asioita tulen siinä käsittelemään.

Mitä on tapahtunut blogi-pimentoni aikana?

Lapset ovat jo 2 vuotiaita. Kovin puhelevat ja ovat vaativia lapsokaisia. Olen edelleen kotiäitinä, tosin nykyään minulla on huomattavasti enemmän omaa aikaa sekä voimia arjen pyörittämiseen. Asumme edelleen Mersinissä, emmekä ole täältä muuttamassa mihinkään pitkään aikaan sillä viime talvena anoppi/käly muuttivat tänne myös pysyvästi. Heillä on oma asuntonsa 6 km päässä meiltä. Vieraita käy myös runsaasti mutta pääsimme myös itsekin pari kertaa lomalle viime kesänä Alanyaan :) Muuten kesä meni täällä melkein kuin ikuisella lomalla: päivisin joko anopin uima-altaalla tai rannalla. Lapset oppivat jo tosi hyvin uimaan kellukkeilla. Nyt talven pimeydessä, uutta vuotta odotellessa, haaveilemme ensi kesästä jolloin olisi minun tarkoitukseni lähteä kahden lapsen kanssa yksin Suomeen pidemmälle lomalle (apua!).

Pikkuhiljaa rupean tänne kuvia sekä kuulumisia lisäämään. Tervetuloa mukaan taas uudelle blogimatkalle :)

Blogin paattaminen

Ne jotka tata blogia ovat lukeneet varmaan ovat huomanneet ettei kuukausiin ole tullut uutta postausta. Nykyisen elamantilanteeni takia en vain loyda aikaa ja energiaa blogin jatkamiseen joten virallisesti haluan sanoa etta se on nyt ohi. Turkin palmujen alta, rakkaudella paattyy osaltani tahan.

Ehka myohemmin aloitan uuden blogin, jos saan jonkun inspiraation. Mutta talla hetkella pelkka tietokoneella olo on melkein mahdotonta. Halukkaat loytavat minut facebookista, joka on minun tamanhetkinen sosiaalinen elamani :)

Iso KIITOS kaikille lukijoilleni, annoitte minulle tukea ja rohkeutta vaikeina aikoina ja jaoitte iloni hyvina aikoina. Toivon teille kaikille paljon iloa ja onnea elamaanne!

Olen myos onnellinen ihanista blogiystavista joita olen taman blogini avulla saanut. Kiitos kun olette olemassa!!

Home Alone

 

Kuukausi sitten Anoppi Oy päätti lähteä kotiin joten olen ollut yksin vauvojen kanssa. Kun pääsin eroon anopin jokapäiväisestä neuvomisesta sekä kälyn joka asiasta valittamisesta, pystyin hengähtämään ja VIHDOIN nauttimaan vauvoista täysillä. On se ihme kun ei koko 3 kuukauden täällä olon aikana anopilta irronnut yhtäkään positiivista kehua tai kannustetta. Lähtiessään vielä kertoi kuinka hänen sydämensä ei kestä kun hän joutuu ajattelemaan näiden lasten olotilaa kun olen yksin. Kiitos ja näkemiin sanon minä! 

Vauvat ovat jo nelikuukautisia ja eilen aloiteltiin jo vellien syöminen. Turkissa tämä kiinteiden aloittaminen on aika erilaista verrattuna Suomeen. Monet lääkärit ehdottavat ekaksi pariksi viikoksi vaan hedelmistä itse puristettua mehua. Sitten sormenpäällä jugurttia (joka sekin täytyy itse valmistaa tietenkin) sekä kuukauden päästä kerran päivässä vellejä, unohtamatta mainitsen että niidenkin pitää olla mieluiten itsetehtyä. Turkissa on hysteriaa siitä että valmiit purkkiruat sekä vellit ovat kuin suoraan paholaiselta. Niitä ei voi lapselle syöttää jollei halua hänelle vähintään syöpää! No on totta etta Turkissa on tuoreita vihanneksia ja hedelmiä tarjollakin, mutta etenkin viime vuosina on kauhisteltu kaikkea sitä hormoonien ja torjunta-aineiden määrää mitä näistä tuotteista on löytynyt. Siinä sitten mieti kumpi on pahempi.

Turkissa on myös lääkäreitä jotka väittävät että mitä enemmän makuja maistatat vauvalle 4 kuukautisena, sitä laajemmalla kirjolla hän tulee myöhemmin syömään erilaisia ruokalajeja. Jaahas, kukahan tätä on tutkinut? On myös äitejä jotka antavat jo kolmikuukautisina vauvan maistaa kaikkea mitä HE syövät, sisältäen säilykekurkkujakin!

Kaksosten kanssa on vaikeaa mutta en anna sen lannistaa. Pyrin tekemään kaikkea mitä yhdenkin vauvan kanssa tehdään. Vauvat nukkuvat päivisin parvekkeella ja käymme muutenkin useasti lenkillä rannalla. Olemme käyneet myös koko perheen voimalla ulkona syömässä, kauppakeskuksessa ostoksilla sekä useasti markkinoilla. Meidän mottona onkin että vauvojen tulisi tottua meidän elämään, ei meidän heidän elämäänsä.

Minkäläistä elämä Turkissa on kaksosten kanssa?

* Kaksosten kanssa liikkuminen on suuri yleisönähtävyys. Kaikki vastaantulevat katsovat ja mainitsevat että hei, tuossa menee kaksoset! Jotkut ovat työntämässä käsiään rattaisiin joten joudun kohteliaasti pyytämään henkilöä pitämään näppinsä omalla reviirillään. Vielä kun olen itse vaaleahiuksinen niin jokaista kiinnostaa tietenkin ovatko lapsetkin blondeja. Voi tätä turkkilaisten uteliaisuutta!

* Lastenvaate/tavarakaupassa olet kuningas. Kun kerrot että sinulla on kaksoset rupeavat rahankuvat killumaan myyjän silmissä:tarvitsethan jokaista tarviketta x2. Saan aina palvelua myymäläpäälliköstä lähtien usealta työntekijältä unohtamatta tietenkään tukkualennuksia sekä tuotteiden erikoistilauksia ainoastaan SINUA varten. Seuraavalla kerralla sinut varmasti muistetaan ja ollaan heti tarjoamassa virvokkeita sillä aikaa kun he esittelevät sinulle haluamiasi tuotteita.

* Olet valitettavasti myös kateuden kohteena. Olethan synnyttänyt KAKSI lasta yhden sijaan. Kaikkein kateellisia ollaan juuri minun tilanteelleni: yksi tyttö ja poika eli perhe on täysi heti ekalla kerralla. Monet ystävät ovat hävinneet kun kuulivat että synnytin kaksoset.

 

Viikon lainaus:

Kaksi naista kävelivät takanani kadulla ja näkivät minut työntämässä rattaita.

- Kylläpä noi venäläiset synnyttävät paljon kaksosia!

Turkin pippurit

Eren Aslan

Esma Nur

Äiti ei aina jaksa eikä isä osaa

Tasan kuukausi on kulunut siitä kun meidän pienet Turkin pippurit saapuivat tähän maailmaan. Kuukausi on sujunut täysin vauvojen ehdoilla, heidän tarpeitaan tyydyttäessä. Päivät ja yöt ovat sekoittuneet keskenään kun joka toinen/kolmas tunti on pienokaisia syötettävä. Onneksi kummankin paino on lähtenyt nousemaan normaalisti ja olivat kuukauden ikäisinä kumpikin kolme kiloa. Pituutta oli jo mahtavat 51 senttiä. Vihdoin olemme voineet käyttää normaaleja vastasyntyneillä tarkoitettuja vaatteita :D Tätä ennen käly oli käynyt ostamassa keskosvauvoille tarkoitettuja vaatteita koska pienokaiset hukkuivat normaalikokoihin :)

Olen itse selvinnyt suhtkoht terveenä. Jouduin pari antibioottikuuria käymään läpi tulehduksen takia, mutta nyt olo on jo kuin entinen. Tietty kuukausien makaaminen niin raskausaikana kun synnytyksen jälkeenkin on jättänyt jälkensä: väsyn todella nopeasti. Pyrin kuitenkin olemaan aktiivinen ja saamaan taas kuntoni ylös. Turkissa lapsivuodeajaksi määritellään 40 päivää synnytyksen jälkeen. Sanonnan mukaan "kehto on auki hautaan synnytyksestä seuraavien 40 päivän ajan". Näiden päivien ajan äiti ei saisi näyttäytyä kodin ulkopuolella, samoin vauvoja ei viedä ulos/vierailulle, eikä vauvoja näytetä vieraille. 40 päivän päästä on ns. kirklama eli 40 päivän päättymisen "juhla" jolloin erilaisten huhaa tapojen mukaan niin vauvalle kun äidillekin tehdään jotain. Yleensä juhlintaan liittyy vauvojen sekä äidin kylvettäminen. Kylvetyksen aikana voidaan veteen lisätä jotain jonka uskotaan auttavan vauvaa tulevaisuudessa. Äiti sitten tällä samalla vedellä pesee itsensä. Jotkut eivät vauvoja pese edes ennen 40 päivän päättymistä. Itse vähän pelottaa mitä anoppi on keksinyt tuoksi juhlaksi. Olen kyllä käynyt jo ulkona monesti, vauvat on kylvetetty ja näytetty vieraille :)

Synnytyksen jälkeen olen ollut huomattavan tunteikas. Välistä itkettää ihan tyhmät asiat, etenkin omiin lapsiin liittyvät. Itkin kun lääkärisetä tutki meidän vauvat, itkin kun heiltä otettiin jalanpohjasta verta sairausseulontaa varten, itkin kun näin telkkarissa pienen vauvan joutuvan heitteille.

Olen pari kertaa ns. "välähtänyt" anopille kun rupesi ärsyttämään anopin puheet ja "opetukset". Vannon että jos vielä kerran kuulen sanat "näin suuremmat sukupolvet meille opetti" tai että "näin meillä tehdään", tulen hulluksi. Kuulema täällä on tapana että vauvan silmään puristetaan sitruunaa jotta silmät olisivat tulevaisuudessa kirkkaat (en todellakaan antanut tehdä), vauvan sängyssä kun vauva otetaan syliin sängystä pitää peitolla peittää vauvan makaama alue (koska niin vain tehdään oli selitys, en ole moksiskaan), vauvoista tai itsestäsi ei saisi koskaan kertoa mitään hyvää toisille koska "paha silmä" voi tehdä pahojaan, kokoajan pitää sanoa Masallah (Allah suojelkoon) kun lapsista puhutaan (anoppi pelkää äärettömästi pahaa silmää, jota vastaan Masallahia käytetään). Kuulema myös synnytyksen jälkeen äidin tulee syödä hirveästi että maitoa tulisi! Tänään anoppi kertoi että mitä enemmän syön sitä paremmassa kunnossa olisin (siis en koskaan väsyisi). Minulla on vielä 10 kiloa raskauden jälkeisiä kiloja päällä, olen jopa pari kiloa saanut lisää. Rintamaitoa on (tätäkään ei saisi anopin mukaan KOSKAAN sanoa, ei edes perheen sisällä) ja voin hyvin. Anoppi ei ole tietenkään tähän tyytyväinen vaan mun pitäisi kokoajan syödä lisää ja lisää, etenkin makeaa jotta "maito olisi makeaa". Just joo, yritä siinä sitten selittää että tärkeämpää on juoda paljon ja syödä monipuolisesti, ei mitään makeaa mössöä (jonka takia sairastuinkin).

Nyt poika heräsi :)
Hyvää joulunaikaa ja antoisaa uutta vuotta 2010 jokaiselle lukijalleni! Toivon mukaan uusi vuosi tuo mukanaan teille kaikille onnea, rakkautta, rahaa ja terveyttä :)

Sisko ja sen veli saapuivat :)

25.11.2009 klo 18.10 ja 18.13 pieni prinsessa ja pieni prinssi saapuivat raskausviikolla 35+2 keisarinleikkauksella maailmaan. 3 minuutin erolla isosiskon roolin otti siis tyttö, hyvä näin. Girl power :) Tyttö painoi 2500 grammaa ja poika 2300 grammaa. Kokoeroa siis oli hiukan ja on edelleenkin, mutta poika on osoittautunut sisupakkaukseksi ja syö nyt enemmän kuin siskonsa :)

Synnytykseen johtaneesta matkasta:
Viime tiistaina lääkäri oli määrännyt meidät tarkkaan ultraääneen sairaalaan. Samalla matkalla mitattiin myös supistukset. Ultraäänessä kaikki oli ok, mutta supistukset olivat selvästi lisääntyneet. Vasta myöhään illalla pääsimme kotiin ja lääkärimme kutsui meidät heti seuraavana aamuna juttusille. Jotenkin sisälläni tiesin että en selviäisi enää yhdessä kasassa uhrijuhlan (Kurban bayram, 27-30 marraskuuta) yli. Lääkärimme oli suunnitellut että viimeistään 1. joulukuuta keisarinleikkaus tehtäisiin. Yöt olivat vaikeita, supistuksia tunsin ympäri vuorokauden sekä selkäkipuakin alkoi olla jo.

Keskiviikkoaamuna lähdimme heti aamupalan jälkeen taas lääkärin juttusille. Lääkärin mukaan viimeisimpien testitulosten perusteella tänään olisi parhain päivä tuoda lapset maailmaan. Olin jo saanut tupla-annoksen vauvojen keuhkoja kehittävää kortisonia raskausviikoilla 31 ja 32 joten lääkäri oli hyvin toiveikas että lapset olisivat jo hyvässä kunnossa. Nopean keskustelun aikana sovimme mitä tehtäisiin jos lapset kuitenkin tarvitsisivat tehohoitoa. Lääkäri määräsi meidät heti sairaalaan valmistelemaan ja illalla keisarinleikkaus tehtäisiin kun hänen poliklinikka vuoronsa päättyisi.

Keisarinleikkaus tehtiin spinaalipuudutuksessa, vaikkakin olisin halunnut täyden nukutuksen. Lääkärin mukaan minun ja lasten parhaimmaksi olisi kuitenkin spinaalipuudutus, joten luotin lääkärini valintaan. Hän sanoi että ei ole koskaan nähnyt niin rauhallista raskaanaolevaa kuin minä joten mitään pelättävää ei ole :) Spinaalipuudutuksen ansiosta myös mieheni pääsi mukaan synnytykseen ja näki livenä lapsiensa syntymän. Kumpikin lapsista parkaisivat voimakkaasti heti synnyttyään ja heidän itkunsa täytti koko huoneen. Hoitajat hihkuivat että nämähän ovat kummatkin vaaleahiuksisia :) Lastenlääkäri tarkasti heidän kuntonsa ja teki arvion mitä tehdä. Keskoshoitoa ei tarvittu, ainoastaan ne lähtisivät tarkkailtaviksi pieneksi hetkeksi keskososastolle, siksi aikaa kunnes minut vietäisiin huoneeseen. Koko leikkaus meni tosi hyvin, koko hoitotiimi lääkäreineen (oma lääkärini sekä lastenlääkäri) pitivät huolen että leikkaussalissa oli hauskaa ja viihtyisää. Koko leikkaus oli ohi 30 minuutissa ja pääsin heti toipumaan huoneeseemme. Tietysti alaraajoja en tuntenut moneen tuntiin leikkauksen jälkeen mutta se myös tarkoitti ettei kipuakaan ollut ja pääsin nauttimaan vauveleista :)

Ekana yönä ei paljon tullut nukuttua sairaalassa. Hoitajien avulle koetettiin saada lapsia imemään mutta se ei oikein hyvin onnistunut, olivat vielä niin pieniä. Heitä sitten ruiskulla ja tuttipulloilla imetimme ekojen tuntien ajan. Yöllä minut myös pakotettiin ylös sängystä kävelemään ja voi että kun se teki kipeää. Yön aikana kävelin niin paljon kuin mahdollista, sillä se nopeuttaa toipumista. Täällä Turkissa on tapana että kun äidin suolisto on lähtenyt taas toimimaan on hän valmis lähtemään kotiin. Meidän kotiutus tapahtui seuraavana päivänä illansuussa kun olimme saaneet kaikki verikokeet yms. annettua.

Siitä lähtien anoppi ja käly pitävät huolen kodin pyörityksestä sekä ovat apuna lastenhoidossa, kun minä vaan makoilen ja yritän parantua leikkauksesta. Lapset syövät ja nukkuvat suurimman osan päivästä. He siinä välissä myös yrittävät tutustua meihin ja me niihin. Aivan ihanaa aikaa, vaikkakin raskasta. Lapsista poika muistuttaa isäänsä, tyttö äitiä. Meille täyden kympin vauvat ja olemme onnemme kukkuloilla :)